Ruska-aika

Kirjoitin ensimmäisen blogini Vapaavuoroon 11.10.2019.
Se oli silloin runoni ruskalle:

Ruska saa luonnon hehkumaan,
värittää puut, pensaat, maan,
niin kaunis on loistossaan.

Kuin ihmemaassa kuljen,
värit sisimpääni suljen,
syksyn sävelen soivan kuulen.

On ollut mielenkiintoista tutustua blogimaailmaan, vaikka en tullut mukaan blogien vuoksi. Tarkoitus oli osallistua vain koukuttaviin verbaalivisoihin. Visailusta tulikin moneksi vuodeksi mukavaa ajankulua muuten surulliseen aikaan elämässäni. Kisailijoista tuli netistä tuttuja, joiden kanssa mielellään kommentoi blogejakin.

Kirjoitan tänne taas pienen blogin ruskasta. Kuulin Järviradiosta Joel Hallikaisen ja Timo Koivusalon kappaleen ”Ruskan värit”, jossa pohditaan hienosti elämän kulkua:

Kun elämän kiireiset ruuhkavuodet ovat takana ja elämässä alkaa syksy, sitä voisi kuvata vaikka sanalla ruskavuodet. Luonnossa kasvun vihreät värit vaihtuvat hetkeksi upeaan väriloistoon. Niin elämässäkin, asiat näyttäytyvät nyt uudessa valossa. Vielä ei ole lakastumisen ja luopumisen aika, vielä voi kokea värikkään ruska-ajan. Nyt voi kaikessa rauhassa muistella elettyä elämää ja huomata, miten menneetkin tapahtumat saavat uudet värit.

”Tuon kasvun haikean tuskan, senkö antaisin pois, eihän kukkia ruskan vielä keväällä poimia vois.”

Kaikella on aikansa, onnea ja menestystä Iltalehden parissa jatkaville.
Lymyillään, jos tavataan!