Kushner ja Witkoff tekevät sitä, mitä Euroopan olisi pitänyt tehdä

Sodat päättyvät harvoin yksipuolisesti. Siksi on kunnioitettavaa, että Yhdysvallat edes yrittää. Kushner ja Witkoff jatkavat uupumatta diplomatiaa.

Eurooppa ja Stubb sitä vastoin horisevat omiaan kertoessaan, että ovia Venäjän suuntaan pitäisi nyt alkaa availla. Muistutan, että ovi Venäjälle on ollut koko ajan auki. Kukaan ei ole kieltänyt ottamasta yhteyttä. Sodat eivät lopu työntämällä päätä pensaaseen, vaan aktiivisella diplomatialla. Sen sentään Trump ymmärtää.

Vastoin julkisilla varoilla elävien ulkopoliittisten asiantuntijoidemme analyysejä neuvottelijat Jared Kushner ja Steve Witkoff tapaavat Moskovan neuvottelujen jälkeen Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin jo 11. kertaa kasvotusten, eivät ensimmäistä kertaa, kuten mediasta voisi helposti ymmärtää.

Eihän sotatantereelle Kiovaan ole ollut mitään järkeä lähteä neuvottelemaan rauhasta, kun tapaamiset voidaan järjestää muuallakin. Nyt sinne kuitenkin mennään ensimmäistä kertaa. Onko tämä merkki siitä, että rauhanneuvotteluissa on edistytty?

Se, että rauhaa neuvotellaan Euroopan yli ei pidä ihmetellä. Sen verran hävettävää EU valtiomiesten ulkopolitiikka on ollut suhteessa Yhdysvaltoihin.

Lähi-idän öljy ja Venäjän kaasu kyllä kelpaavat Euroopan kermalle. Mutta kun pitäisi tehdä ratkaisu siitä, tuetaanko demokraattisesti valitun Yhdysvaltain presidentin tavoitteita Iranin uskonnollisen islamistihallinnon kaatamiseksi, hallinnon, joka on sortanut ja tappanut omaa kansaansa vuosikymmeniä, heittäydytään passiivisiksi kuin pienet lapset ja paetaan eurooppalaisen sosialistimedian helmoihin. Kuka Eurooppaa todellisuudessa johtaa?

En ihmettelisi, jos Ukrainaan saataisiin rauha. Sitä sen sijaan ihmettelisin, jos Euroopassa osattaisiin antaa siitä kiitosta.

Kun rauha aikanaan tulee, niin mielestäni Suomi, kuin merkittävä osa EU maista taloutensa kurjistamisesta huolimatta ei ansaitse kaupallisten suhteiden palautumisen tuomia hyötyjä Venäjän kanssa pitkkään aikaan. Ukrainaa ei ole osattu tukea sotilaallisesti riittävän päättäväisesti, vaikka jo sodan alkumetreillä huomattiin, ettei Venäjän sotilaallinen suorituskyky vastannut siitä rakennettua kuvaa. Samaan aikaan kenelläkään ei ole ollut riittävästi rohkeutta pitää diplomatiaa jatkuvasti käynnissä Venäjän keisarin kanssa. Typeryydestä ei pidä hyötyä, vaan rankaista. Ehkä viimeistään ääniuurnilla.

Euroopan ongelma tiivistettynä. Ei ole uskallettu tehdä sotilaallisesti tarpeeksi eikä diplomaattisesti tarpeeksi. On puhuttu paljon, kokoustettu paljon ja poseerattu paljon.

Eurooppa näyttäytyy omille kansalaisilleen ja ennen kaikkea ulospäin heikkona, päättämättömänä ja ilman omaa selkeää ulkopoliittista strategiaa.

Jos rauha lopulta syntyy, voi hyvinkin käydä niin, että sen ratkaisevat ne, jotka koko ajan ymmärsivät yhden yksinkertaisen asian. Sotia ei lopeteta lammaslaumassa. Ne lopetetaan neuvottelemalla.