Puheenvuoro-blogit
Historian suurimmat kultaryöstöt – valtioiden tekoja tyynni
Valtioiden kultavarantojen ryöstöt, ”evakuoinnit” ja sotaan liittyvät siirrot kuuluvat historian kiehtovimpiin ja monimutkaisimpiin lukuihin.
Askartelin tässä ”joutessani” aiheesta pakinaa. Historian tuntemien ryöstöjen suurimpiin kuuluvat tässä mainitut kolme legendaarista kulta-aarretta – Espanjan, natsien ja Venäjän keisarikunnan kulta – ovat juuri niitä maailmanhistorian suurimpia kultavarannon siirtoja.
Historiallisen tutkimuksen valossa tapahtumien kulku ja kullan nykyinen sijainti jakautuvat seuraavasti:
1. Espanjan kulta (Moskovan kulta)
Espanjan sisällissodan (1936–1939) aikana tasavaltalainen hallitus teki kohtalokkaan päätöksen siirtää valtaosan Espanjan pankin kultavarannoista turvaan kenraali Francon kansallismielisiltä joukoilta. [1, 2]
-
- Kuka ryösti/siirsi ja paljonko? Syksyllä 1936 Espanjan tasavaltalaishallituksen pääministeri Francisco Largo Caballero ja valtiovarainministeri Juan Negrín määräsivät 510 tonnia kultaa (noin 72,6 % Espanjan koko varannosta) salaisesti laivattavaksi Cartagenaan ja sieltä Neuvostoliittoon. (Lisäksi noin 194 tonnia lähetettiin Ranskaan eli ns. Pariisin kultana). [1, 2, 3]
- Minne siirrettiin? Kulta kuljetettiin neljällä neuvostoliittolaisella rahtilaivalla Odessaan ja sieltä Moskovaan. [1, 2]
- Missä kulta on nyt? Kulta on kokonaan käytetty ja sitä ei ole enää olemassa. Toisin kuin usein luullaan, kyseessä ei ollut suora ryöstö, vaan tasavalta käytti kullan ostamalla Neuvostoliitolta aseita, lentokoneita, ammuksia ja muuta sotamateriaalia. Huhtikuuhun 1938 mennessä tili oli tyhjä. Kun Franco vaati sodan jälkeen kultaa takaisin, Stalin totesi kylmäävästi, että ”espanjalaiset näkevät kultansa yhtä varmasti kuin omat korvansa”. Neuvostoliitto jopa väitti myöhemmin, että Espanja jäi sille vielä velkaa. [1, 2, 3, 4, 5]
>>Espanjan kulta: tarkentavia kysymyksiä;
Mikä osa Espanjan valtion kullasta 1936-1939 ajautui Ranskan haltuun? Entä saiko kenraali Franco miten paljon pelastettua kullasta uudelle hallitukselleen, kai hän ainakin viimeisen päälle yritti? Vielä yksi ulottuvuus: maassa oli sodan alusta lähtien sekä Hitlerin että Mussolinin joukkoja ja iskuryhmiä: miten paljon heidän onnistui anastaa tuosta kokonaiskullasta?
Yrityksiä vastauksiksi:
Espanjan sisällissodan (1936–1939) alkaessa maan kultavaranto oli maailman neljänneksi suurin. Tasavaltalaishallitus kuitenkin tyhjensi Espanjan keskuspankin holvit nopeasti rahoittaakseen sotaa, joten kenraali Francisco Franco tai hänen saksalaiset ja italialaiset liittolaisensa eivät saaneet haltuunsa grammaakaan tästä kullasta. [1, 2, 3, 4]
Osavastuksia em. kysymyksiin siitä, miten kullan jako todellisuudessa eteni.
🇫🇷 Ranskan haltuun päätynyt osa (”Pariisin kulta”)
- Määrä: Ranskaan lähetettiin 174–193 tonnia kultaa, mikä vastasi noin 27,4 prosenttia Espanjan koko kultavarannosta.
- Tarkoitus: Tasavaltalaishallitus lennätti tämän kullan Pariisiin heti sodan alkuviikkoina heinä-elokuussa 1936. Kulta vaihdettiin frangeiksi, joilla ostettiin aseita ja ammuksia ennen kuin kansainvälinen puuttumattomuussopimus astui voimaan. [1, 2, 3, 4, 5]
🇪🇸 Onnistuiko kenraali Franco pelastamaan mitään?
- Pelastettu määrä: 0 grammaa. Franco ei kyennyt pelastamaan valtion kultavarannosta mitään, koska se oli alusta asti täysin hänen tavoittamattomissaan Madridissa ja tasavaltalaisten hallitsemassa Cartagenassa. [1, 2, 3]
- Yrittikö hän? Kyllä, Franco yritti toimia diplomaattisesti ja juridisesti. Hän julisti kullan siirrot laittomiksi ryöstöiksi ja protestoi niitä kansainvälisesti. Hän pyrki painostamaan Ranskan keskuspankkia ja ulkomaisia hallituksia, jotta ne kieltäytyisivät ottamasta espanjalaista kultaa vastaan. Nämä yritykset eivät kuitenkaan estäneet kullan myyntiä.
- Miten Franco rahoitti sotansa? Koska Francolla ei ollut kultaa, hän rahoitti sotansa luotolla, jota hän sai natsi-Saksalta ja fasistiselta Italialta, sekä takavarikoimalla yksityistä omaisuutta ja keräämällä lahjoituksia omilla alueillaan. [1, 2]
🇩🇪 🇮🇹 Hitlerin ja Mussolinin joukkojen osuus
- Anastettu määrä: 0 grammaa. Hitlerin Legioona Condor tai Mussolinin iskujoukot eivät onnistuneet anastamaan valtion kultaa, sillä se oli viety turvaan ulkomaille (Ranskaan ja suurimmaksi osaksi Neuvostoliittoon) ennen kuin kansallismieliset etenivät holvien luokse. [1, 2, 3]
- Velat maksettiin myöhemmin: Saksa ja Italia eivät siis saaneet palkkiotaan kullassa sodan aikana. Franco maksoi sisällissodan aikaiset suuret sotavelat Saksalle ja Italialle takaisin vasta vuosien ja vuosikymmenien kuluessa sodan jälkeen toimittamalla maaseudun tuotteita, raaka-aineita (kuten volframia) ja valuuttaa.
Huomautus: Suurin osa Espanjan kullasta (noin 510 tonnia eli 72,6 %) kuljetettiin laivoilla Neuvostoliittoon (”Moskovan kulta”), missä se käytettiin kokonaisuudessaan Stalinin toimittaman sotamateriaalin maksamiseen [@”Kremlin kirjanpito”]. [1, 2]
*
2. Natsien kulta-aarre
Natsien kultavarannot koostuivat Saksan omasta kullasta sekä heidän valloittamiensa maiden keskuspankeista (kuten Belgiasta ja Alankomaista) ja holokaustin uhreilta ryöstetystä kullasta. [1, 2]
-
- Kuka ryösti ja miten? Toisin kuin luullaan, Neuvostoliitto ei saanut käsiinsä natsien pääkultavarantoa, vaan sen löysivät amerikkalaiset joukot. Helmikuussa 1945 Berliinin raskaiden pommitusten jälkeen natsit evakuoivat Reichsbankin kullan Thüringenissä sijaitsevaan Merkersin suolakaivokseen. Huhtikuussa 1945 kenraali George S. Pattonin johtama Yhdysvaltain 3. armeija löysi tämän jättimäisen kätkön. [1, 2, 3, 4, 5]
- Paljonko kultaa? Merkersin kaivoksesta löytyi noin 250 tonnia kultapalkkeja ja -kolikoita sekä valtavia määriä käteistä rahaa ja ryöstötaidetta. [1, 2]
- Missä se on nyt? Koska kaivos sijaitsi tulevalla Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä, amerikkalaiset tyhjensivät sen kiireesti ennen puna-armeijan tuloa. Kulta luovutettiin sodan jälkeen Tripartite Gold Commissionille (kolmikantaiselle kultakomissiolle: USA, Iso-Britannia, Ranska), joka jakoi sen takaisin niille Euroopan valtioille, joilta natsit olivat sen ryöstäneet. Osa natsien sodan aikana ulkomaille (kuten Sveitsiin ja Portugaliin) pesemästä kullasta jäi pysyvästi kyseisten maiden pankkijärjestelmiin. [1, 2, 3, 4]
>>Kultaa – mutta minkälaista kultaa?
Historioitsijat arvioivat natsi-Saksan ryöstäneen toisen maailmansodan aikana yhteensä noin 600–800 tonnia kultaa. Tämä kokonaismäärä sisältää sekä valloitettujen maiden keskuspankkien varannot (monetaarinen kulta) että holokaustin uhreilta ja keskitysleireiltä ryöstetyt yksityiset arvoesineet. [1, 2, 3]
Ylivoimaisesti suurin ja parhaiten dokumentoitu osa tästä ”kulta-aarteesta” löytyi huhtikuussa 1945, kun Yhdysvaltain armeija valtasi Merkersin suolakaivoksen Saksassa. Sinne natsien valtionpankki (Reichsbank) oli evakuoinut Berliinin holveista suurimman osan jäljellä olleista kultavaroistaan. [1, 2, 3]
Merkersin kaivoksesta löytynyt kätkö painoi yhteensä noin 250 tonnia (eräiden tarkempien raporttien mukaan noin 100–180 tonnia puhdasta kultapainoa), ja se jakautui tarkasti listattuna seuraavasti: [1, 2, 3, 4]
Kullan jakautuminen esineisiin Merkersin löydössä:
- Kultaharkot: Yhdysvaltojen joukot laskivat holvista tasan 8 307 monetaarista kultaharkkoa. [1, 2]
- Kultakolikot: Kaivoksesta löytyi 3 326 säkillistä kultakolikoita, jotka olivat peräisin eri puolilta maailmaa. [1, 2]
- Muut kultaesineet ja uhrien omaisuus (SS-ryöstösaalis): Holvissa oli 189 matkalaukkua ja arkkua sekä 18 muuta säkkiä, jotka sisälsivät SS-joukkojen leireiltä keräämää omaisuutta. Tämä sisälsi satoja kiloja muun muassa:
Sodan jälkeen suurin osa tästä löydetystä virallisesta kullasta palautettiin kansainvälisen komission (Tripartite Gold Commission) toimesta takaisin niille Euroopan maille, joilta natsit olivat sen ryöstäneet. Merkittävä osa natsien kokonaisuudessaan pesemästä kullasta päätyi kuitenkin jo sodan aikana puolueettomien maiden, kuten Sveitsin keskuspankin (SNB) sekä Portugalin ja Ruotsin kautta maailmanmarkkinoille sotaponnistelujen rahoittamiseen. [1, 2, 3]
3. Venäjän keisarikunnan Tsaarin kulta ja Ruotsin ”kultasotku”
Tämä on yksi historian monimutkaisimmista ja mystisimmistä ketjuista, joka liittyy suoraan kysymykseesi Ruotsista, pääministeri Kerenskistä ja neuvottelija Aleksandra Kollontaista. [1]
Tsaarin kullan vaiheet ja ”Kazanin aarre”
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Venäjällä oli maailman kolmanneksi suurin kultavaranto (n. 1 300–1 400 tonnia). Sodan uhatessa Pietaria noin 500 tonnia tästä kullasta siirrettiin turvaan Kazaniin. [1, 2]
-
- Kuka ryösti ja minne? Väliaikainen hallitus ja Aleksandr Kerenski eivät varsinaisesti ehtineet ryöstää tätä Kazanin kultaa, vaan he käyttivät Pietariin jäänyttä osaa sota-apulainojen vakuuksina ulkomailla (kuten Englannissa ja Ranskassa). Elokuussa 1918 Venäjän sisällissodassa valkoiset venäläiset (Komuch) ja Tšekkoslovakian legioona valloittivat Kazanin ja saivat haltuunsa tämän n. 500 tonnin kulta-aarteen. [1, 2, 3, 4, 5]
- Kolchakin kultajuna: Kulta siirrettiin Siperiaan valkoisen armeijan johtajalle, amiraali Aleksandr Kolchakille. Kolchak käytti osan kullasta (n. 100–150 tonnia) aseostoihin liittoutuneilta, ja rahaa virtasi mm. brittiläisiin, ranskalaisiin, amerikkalaisiin ja japanilaisiin pankkeihin. [1, 2, 3, 4]
- Miten palasi Neuvostoliitolle? Kun Kolchakin rintama luhistui vuonna 1920, tšekkoslovakialaiset sotilaat vangitsivat Kolchakin ja luovuttivat hänet sekä jäljellä olleen kullan (n. 300–350 tonnia) bolševikeille vastineeksi siitä, että he saivat vapaan pääsyn Vladivostokiin ja sieltä kotiin. Noin 150-200 tonnia Tsaarin Kazanin kullasta jäi ”kadoksiin” – legendojen mukaan sitä upposi Baikaljärveen tai piilotettiin Siperiaan. [1, 2, 3]
Ruotsi ja Aleksandra Kollontain neuvottelut
Kuvailemasi 1930-luvun kiista koski juuri näitä vallankumouksen pyörteissä ulkomaille liikahtaneita varoja ja Neuvostoliiton kärsimää kultasaartoa. [1]
-
- Kullan pesu Ruotsissa (1920-luku): Länsivallat kieltäytyivät vastaanottamasta ”veristä bolševikkikultaa” suoraan. Siksi Neuvosto-Venäjä sulatti tsaarinajan kultaa Ruotsissa uusiksi harkoiksi (usein ruotsalaisilla leimoilla) yhteistyössä ruotsalaisten pankkien, kuten Wallenbergin Enskilda Bankenin, kanssa. Tämän avulla Neuvostoliitto osti koneita Ruotsista ja lännestä.
- Kollontain tehtävä: Kun legendaarinen Aleksandra Kollontai nimitettiin Neuvostoliiton lähettilääksi Tukholmaan vuonna 1930, hänen pöydällään oli vaikeita juridisia kiistoja. Venäjän keisarikunnan valtiolliset varat, yksityishenkilöiden talletukset ja valkoisen armeijan Ruotsiin turvaan siirtämät kultaerät (sekä Kerenskin hallituksen aikoinaan avaamat tilit) olivat Ruotsissa jäädytettyinä tai ruotsalaisten pankkien hallussa.
- Miten kävi? Ruotsi oli tunnustanut Neuvostoliiton vuonna 1924, minkä jälkeen käynnistyi vuosikausia kestänyt diplomaattinen köydenveto siitä, kenelle vanhat Venäjän valtion varat kuuluvat. Kollontai neuvotteli sitkeästi Wallenbergien ja Ruotsin valtion kanssa. Lopputulos oli kompromissi: osa rahoista ja kullasta kuitattiin Ruotsin valtion ja ruotsalaisten yritysten (kuten SKF ja Ericsson) Venäjällä vallankumouksessa menettämien tehtaiden ja omaisuuden korvauksiksi, ja osa palautettiin Neuvostoliitolle kauppasopimusten kautta. [1]
Kulta siis liikkui sekaannuksen aikana juuri kuvailemallani tavalla: se päätyi osin raaka-aine- ja aseostoina Ranskaan, Englantiin, Amerikkaan ja Japaniin, osin se pestiin Ruotsin kautta maailmanmarkkinoille ja osa sulautui lopulta Neuvostoliiton omiin varantoihin. [1, 2]
Historian suuret kultaryöstöt liittyvät usein myös muihin maihin, kuten Irakin sodassa (2003) kadonneisiin miljooniin tai toisen maailmansodan aikaiseen Japanin ns. Yamashitan kultaan. Ne ovatkin sitten aivan oma juttunsa.
*
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Näitä blogeja ei tule enää oikein luettua. Jotain muutosta siihen nähden, mitä aikoinaan automaattisesti teki, vaikkakin jollain tapaa liittyvin (liittymävalmiudellisin) mahdollisuuksin.
Ilmoita asiaton viesti