Puolueiden väliset erot näkyvät suhtautumisessa verotukseen

Elokuun eduskuntaryhmien kesäkokouksissa pidetyissä puheissa alkoivat jo selkiytyä puolueiden väliset erot ja lähtöasetelmat vaaleihin. Kaikkia puolueita haastaa velkajarru eli julkisen talouden tasapainottaminen seuraavalla vaalikaudella. Oikeistopuolueiden mielestä velkajarru pitää ratkaista ennen kaikkea säästöillä. Tätä työtä avittaa talouskasvu, jos sitä ei hyydytetä veronkorotuksilla. Talouskasvun jatkuminen tulee viiveellä heijastumaan positiivisesti myös työllisyyteen.

Kokoomuksen lähtökohta on selvä. Nykyisellä talouspoliittisella linjalla on jatkettava. Se tarkoittaa sitä, että viennin kilpailukyvystä huolehditaan ja Suomi tehdään entistäkin houkuttelevammaksi paikaksi investoinneille. Keinoja ovat toimivat ja joustavat työmarkkinat, kilpailukykyinen yhteisöveron taso, sujuva luvitus ja vahvat panostukset TKI-toimintaan. Kokoomuksen linja tarkoittaa myös sitä, että työnteon pitää kannattaa suhteessa sosiaaliturvaan ja kokoaikatyön suhteessa osa-aikatyöhön.

Vasemmiston vaihtoehto on täysin toisenlainen. Ääripäässä on Vasemmistoliitto, jonka mukaan julkisen talouden tasapainottaminen pitää tehdä ainoastaan verotusta kiristämällä. Puolue puhuu jopa 9 miljardin euron veronkiristyksistä. Työntekoa, yrittämistä ja omistamista on tarkoitus verottaa selvästi nykyistä enemmän. Lisäksi puolue on keksinyt kokonaan uusia veroja, kuten miljonääriveron, rahoitustoimintaveron ja sokeriveron. On helppo ennustaa, että Vasemmistoliiton ohjelma saisi aikaan ennen näkemättömän pääomien siirtymisen maasta ulos ja kannustaisi myös hyvätuloisia palkansaajia siirtymään maan rajojen ulkopuolelle töihin.

SDP on esityksissään astetta maltillisempi, mutta hurjia ovat senkin esitykset. SDP:n mukaan puolet julkisen talouden tasapainottamisesta tulee tehdä veronkorotuksilla ja puolet säästöillä. SDP on vetänyt ässän hihasta ja markkinoi omia veronkorotuksiaan ”puolustusverona”. Lähtökohta on sikäli mielenkiintoinen, että aikojen alusta asti valtion ensisijainen tehtävä on ollut kansalaisten sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen. Niin oli jo yövartijavaltion aikaan satoja vuosia sitten. Puolustuksen pitäisi siten olla se erä valtion menoista, mihin veroeuroja tarvittaessa ohjataan ja vähemmän tärkeistä menoista tingitään.

Naamioidaan SDP:n veroehdotuksia millä nimellä hyvänsä, niin tosi asiassa ne ovat ALV:n, pääomaveron ja korkeimpien palkkatulojen kireämpää verotusta. Ne ovat kovia ehdotuksia maassa, jossa kokonaisveroaste on jo nyt 43 prosentin luokkaa ja kuuluu OEDC-maiden korkeimpiin. On täysin selvää, että SDP:n esittämät veronkorotukset eivät lisää Suomen houkuttelevuutta kansainvälisille investoinneille tai kansainvälisille erityisosaajille.

SDP:lle sen lupauksen toinen puoli eli säästöjen tekeminen näyttää tuottavan ylipääsemätöntä tuskaa jo alkumetreillä. Kun puolueen sotespesialisti Aki Linden antoi haastattelun, missä piti miljardin säästöä sotesta realistisena ja kannatettavana, niin hyvin nopeasti mm. Matias Mäkynen ja Suna Kymäläinen tyrmäsivät Lindenin puheet. Mielenkiintoista onkin nähdä, kykeneekö SDP kertomaan ennen vaaleja minkäänlaista säästölistaa, vaikka vannookin sen oleva heillä euromäärältään yhtä suuri kuin veronkorotukset.

Eduskuntavaalit ovat vasta keväällä ja siihen asti eduskunnalla on vielä täysi työ budjetin ja monien tärkeiden lakiesitysten kanssa. Silti jo nyt vaalien asetelma näyttää muotoutuvan selkeäksi. Verotuksesta tulee vaalien keskeinen kysymys. Siinä oikeisto- ja vasemmistopuolueiden väliset näkemyserot ovat merkittäviä.

Arto Satonen

kansanedustaja (kok.)