Puheenvuoro-blogit
Luopuuko SDP pääministeriydestä tarvittaessa? Voiko vuoden1987 kaltainen ratkaisu toistua?
SDP:n puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi, on suivaantunut. Viime aikoina yhä laajemmalle levinnyt ajatus, että Suomen seuraava hallitus muodostettaisiin ilman SDP:tä – vaikka se nousisi suurimmaksi – on saanut miehen puhumaan jopa pehmoisia vallan ja suurimman puolueen kohtalonyhteydestä.
Ajatus siitä, että eduskuntavaaleissa eniten kannatusta saanut puolue olisi ilman muuta pääministeripuolue, on väärä, sillä mikään laki ei sellaista edellytä. Kun SDP on rajannut persut ulos mahdollisina hallituskumppaneina, puolueen mahdollisuudet päästä seuraavaan hallitukseen pienenevät selvästi – ja juuri tämä fakta lienee hermostuttanut puoluesihteeri Näkkäläjärven niin kovin.
Vanhan valtiosäännön aikana vuonna 1987 tilanne oli vähän saman tapainen. Suurimmaksi puolueeksi näytti olevan tulossa joko kokoomus tai SDP, joka oli jo ennen vaaleja sopinut kokoomuksen entisen pj:n Harri Holkerin kanssa sinipunahallituksen (sd+kok) muodostamisesta. Näin vaalien jälkeen myös tapahtui, ja salkkunsa saivat myös SMP ja RKP. Palkinnoksi kokoomuksen silloisen puheenjohtajan Ilkka Suomisen selän takana tekemästään manööveristä Holkeri nostettiin pääministeriksi. Näin siis siitäkin huolimatta, että eduskuntavaaleissa eniten kansanedustajia sai presidentti Koiviston oma puolue SDP.
Holkerin kanssa tehdyn etukäteissopimuksen lisäksi Koiviston outo ratkaisu selittyy ns. kassakaappisopimuksella. Siinähän kepun pj. Paavo Väyrynen, kokoomuksen pj. Ilkka Suominen ja RKP:n pj. Christoffer Taxell olivat ennen vaaleja sopineet, että mikäli vaalitulos sen mahdollistaa, seuraava hallitus muodostetaan heidän puolueidensa pohjalta, pääministerinään Väyrynen.
Kun Koivisto sai tästä kassakaappisopimuksesta kuulla, hän suuttui, myös Suomiselle. Eduskuntavaaleissa suurimmaksi osoittautuneen SDP:n puheenjohtajasta Kalevi Sorsasta ei tullut pääministeriä, kun pääministeriys oli Holkerille jo luvattu – mitä voidaan pitää kokoomuksen sisällä jopa palatsikaappauksena. Näppejään nuolemaan jäi myös Väyrynen, jota – ja myös tämän johtamaa kepua – vastaan Koivisto oli tämän jälkeen varsin tyly.
SDP ei siis edellyttänyt itselleen pääministeriyttä vuonna 1987, vaikka oli suurin puolue, koska tärkeämpää oli syrjäyttää keskusta – ja Paavo Väyrynen. Tilanne muistuttaakin SDP:n nykyistä asennetta perussuomalaisia kohtaan, mutta siinä, missä ps-yhteistyöstä kieltäytyminen kerrotaan nyt etukäteen, kepu-yhteistyöstä kieltäytyminen vuonna 1987 piti tehdä presidentin kautta. Pesuveden mukana meni silloin myös Kalevi Sorsan ties monesko pääministeriys, mutta tulihan hänestä sentään ulkoministeri.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Mistä blogisti on saanut sellaisen tiedon, että Holkerille olisi luvattu Sdp:n taholta pääministerin pesti? Olen lukenut tuosta hallitusratkaisusta hyvinkin paljon kirjallisuutta eri näkökulmista, mutta mistään en ole lukenut, että Holkerin nimi olisi ollut esillä pääministeriksi ennen kuin Koivistolle selvisi porvarien laatima ”kassakaappisopimus” Suominen ”haksahti” Väyrysen vallanhimoon ja pyrkimykseen pääministeriksi ja pilasi oman poliittisen uskottavuutensa, nimittäin ei ole ollenkaan poissuljettu se mahdollisuus, että Koivisto olisikin antanut Suomiselle tehtäväksi muodostaa vaalien jälkeen sini-punahallitus, kun muistaa Kokoomuksen pitkän oppositiotaipaleen ja Koiviston, toisin kuin Kekkosen, kunnioituksen parlamenttarismia kohtaan. Tuo -87 hallitusratkaisu jätti Kokoomuksen sisälle arpia joidenka vuoksi en usko Kokoomuksen lähtevän toista kertaa ”puliveivamaan” valitulosta.
Ilmoita asiaton viesti