Teemu Keskisarjan kirja Elämäni eduskunnassa on sodanjulistus Riikka Purralle ja hänen hovilleen

Teemu Keskisarjan Elämäni eduskunnassa on julkaistu ja Helsingin Sanomat on ottanut kirjan käsittelyyn. Lyhyt referointi riittää ymmärtämään, että kirjassa kyse on Keskisarjan itse antamasta julkisuuskuvasta. Kaikki suurina itseään pitävät piirtävät omalla kynällään haluamansa muotokuvan itsestään, Taisteluni-kirjansa.

Renttulookilla Keskisarja luo itsestään kuvaa kansanmiehenä. Logiikka ontuu, sillä renttu kansanmies ei ole oikeassa elämässä huomionkipeä Taisteluni-kirjan päähenkilö. Kaikessa Keskisarjan esiintymisessä toistuu sama ristiriita.

Keskisarjan ”kotona puoliso ja töissä avustaja hoitavat hänen puolestaan tunnistautumista vaativat asiat”. Rahvastakin Keskisarja tarvitsee, vaikka some on hänestä roskaväelle. Ristiriitoja riittää eivätkä ne voi laajuudessaan olla harkittuja, vaan kertovat asenteellisuudesta, joka kuului menneisyydessä aatelisille.

Keskisarjan välit rahaministeri Riikka Purraan ja tämän hoviin näyttävät olevan jäätävät. Kirjan mukaan Purra oli pyytänyt puoluekokouksessa Mari Rantasta osallistumaan varapuheenjohtajakisaan sulkuna Keskisarjalle. Suunnitelma ei onnistunut. Rantanen hävisi kisan Keskisarjalle.

Mielenkiintoista on myös, ettei Keskisarja haastanut Purraa puheenjohtajana, koska kisasta olisi tullut verinen ja puolue olisi voinut jakaantua, kuten Timo Soinin aikana.

Riikka Purra tietää, että hän istuu puolueen puheenjohtajana ja valtiovarainministerinä ainoastaan Keskisarjan armosta. Purra toimi Keskisarjan asettamien ehtojen mukaisesti A-studio -kohun jälkilöylyissä. Purra puolusti Keskisarjaa ja kertoi seisovansa tämän tukena. Kirjassa Keskisarja kertoo pyytäneensä etukäteen Purraa tekemään niin.

Keskisarja kirjassaan: ”En tiedä harkitsiko Purra anteeksipyyntöä. Varmuuden vuoksi sanoin hänelle, että semmoinen ei käy. Jos pahoittelet minun puolestani tai tuomitset, metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.”

Purra on varmasti helpottunut siitä, ettei Keskisarja osallistu Imatran puoluekokoukseen.

Historioitsija, joka on varma rahvasimagon toimivuudestaan: ”Jos en häpäise itseäni tuolla elämäkertakirjalla, niin on iso vaara, että rahvas äänestää minut äänikuninkaaksi ja seuraavaksi opetusministeriksi ja joudun kaikkiin ahdistaviin uusiin velvollisuuksiin.”

Keskisarja jatkaa kuitenkin tinkimättömästi tarinaansa, koska se on nähtävästi isänmaan etu. Ristiriita on jälleen siinä, että Taisteluni toteutuakseen vaatii sen henkilön kieltämistä, jota Keskisarja esittää julkisuudessa.

Ja koska julkisuuskuvasta on vaikea irtaantua kotiarjessa, en toivoisi Keskisarjan tapauksen johtavan peruuttamattomiin ristiriitoihin. Toivotaan, niin kuin historia osoittaa, että puolisot ja muusat ovat kestävämpiä kuin passattavansa.

Loppujen lopuksi Keskisarjan kirja referoinnin perusteella ei täytä hänen kannattajiensa toiveita, vaan keskittyy tekijänsä egon itseilmaisuun ja huomionkipeyteen. Hyvä niin kaikille osapuolille.

Kirja on sodanjulistus Riikka Purralle ja hänen hoviväelleen.

”Minä tulen, jos minut hyväksytään sellaisena kuin esiinnyn ja kerron itsestäni.”