Lafferin käyrä ja todellisuus

Wikipedian artikkelissa Lafferin käyrän todetaan olevan ”teoreettinen malli, joka kuvaa valtion verokertymää veroasteen funktiona. Se ennustaa, että valtion verotulot kasvavat veroasteen mukana vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen verotulot alkavat laskea, jos verotusta edelleen nostetaan.”

Sosiaalisen median poliittis-sävytteisissä keskusteluissa ”tietyn pisteen” paikka pelkistetään usein vastaamaan nykyistä tilannetta  siten, että lakipiste olisi ohitettu ja oltaisiin käyrän jo laskevalle puolelle sillä perusteella, että Suomen kokonaisveroaste on jo valmiiksi maailman korkeimpia ja erityisesti progressiivinen veroasteikko passivoi ihmisiä – verorasitusta pienentämällä olisi kuulemma positiivisia kannustinvaikutuksia, minkä seurauksena toimeliaisuus lisääntyisi ja verotuotto kasvaisi.

Lyhyesti siis talousteoreettisen mallin  näkemyksen mukaan verotusta vähentämällä verotuotto kasvaa ja verotuksen kiristäminen vastaavasti vähentää reaalista verotuottoa Lafferin käyrän laskevalla osalla.

No, eletäänkö  Suomessa jo nyt verohelvetissä vai onko tosiasiassa vielä paljonkin varaa kiristää ruuvia?

Lafferin käyrän lakipisteen paikan selvittämiseksi on  mielestäni parasta tarkastelella aikaisempina vuosina tehtyjen verolinjauksien vaikutuksista verotulojen kehitykseen. Tärkeimmistä verolajeista tuloverotusta on edellisvuotena alennettu melko maltillisesti kun taas yleistä arvonlisäveroasteikkoa on kiristetty. Ja molemmista  verolajeista saatujen verotulojen  kumulatiivisista kertymistä on saatavilla Verohallinnon ylläpitämät ajantasaiset tilastot kuvaajineen, joten analyysista tulee nyt tällä kertaa verrattain helposti oikeaan  johtopäätökseen ohjaava 🙂

Ensimmäisenä tarkasteltavana on tuloverojen verokertymän kehitys vuosina 2025 ja 2026 tammikuusta kesäkuuhuun.  Verohallinnon artikkeliosiossa tätä verolajin kehitystä selitetään näin :

   ”Henkilöasiakkaiden tuloveroa kertyi tammi-kesäkuussa 21 375 miljoonaa, joka oli 449 miljoonaa (+2,1 %) enemmän kuin vuotta aiemmin. Tuloveron euromäärältään merkittävintä verolajia eli palkoista, eläkkeistä ja veronalaisista etuuksista tehtäviä ennakonpidätyksiä kertyi 18 515 miljoonaa, joka oli 234 miljoonaa (+1,3 %) enemmän kuin vuotta aiemmin. Ennakonpidätysten kasvuvauhti on hidastunut viime vuodesta (, jolloin ennakonpidätykset kasvoivat +2,7 %), mikä selittyy erityisesti tuloverotukseen tehdyillä kevennyksillä. ”

Tuloveroasteikon kevennys ei siis ole lisännyt reaalista verotuottoa, vaikka euromääräinen kasvu on ollut jokseenkin mittava, koska palkankorotusten myötä palkkasumma on myös kasvanut voimakkaasti.

Sitten seuraavana on vuorossa arvonlisäverokertymän kehitys, mistä Verohallinto tiedottaa seuraavanlaisesti :

 ”Arvonlisäveroa kertyi tammi-kesäkuussa 11 828 miljoonaa, joka oli 709 miljoonaa (+6,4 %) enemmän kuin vuotta aiemmin. ”

Arvonlisäverokannan yleinen korotus toteutui tosin jo vuoden 2024 alussa, mutta silti verotuoton osalta sillä ei ole edelleenkään negatiivisia vaikutuksia valtion talouteen – alv:n tuotto ylittää suhteessa inflaation ja elinkustannusindeksin ja siten kasvattaa reaalisesti valtion käyttöpääomaomavaraisuutta 🙂

Todellisuudessa toteutuneiden verokertymien perusteella Suomessa olemme vielä sillä nousevalla Lafferin käyrän osalla, joten mielestäni muiden eduskuntapuolueiden tulisi  suhtautua vakavammin Vasemmistoliiton esittämiin, verotuksellisiin, valtiontalouden vakauttamisesityksiin.