Harmaat pirut Viroa vapauttamassa

Kannuksen kaupunginjohtaja, tohtori Jussi Niinistö, harrastaa sivutöinään historiantutkimusta. Tänään (3.9.2026) julkaistiin hänen uusi kirjansa, joka kertoo Suomesta Viroon vuonna 1919 lähteneistä vapaaehtoisista (Harmaat pirut – Ensimmäiset suomalaiset Viron vapaussodassa, Docendo 2026).

Harmaat pirut oli bolševikkien antama nimi ensimmäiselle Suomalaiselle Vapaajoukolle, joka nimensä mukaisesti saapui kärkiosastona Viroon tammikuussa 1919.

Niinistö on pannut merkille, että Suomesta Viroon lähteneistä vapaaehtoisista muistetaan yleensä vain Pohjan Pojat. Siksi hän haluaa kirjallaan tehdä kunniaa myös Harmaille piruille ja nostaa heidät esiin historian hämäristä.

Kun suomalaiset vapaaehtoiset tulivat Viroon, puna-armeija oli vain 30 kilometrin päässä Tallinnasta. Suurin osa Virosta oli puna-armeijan hallussa. Toivottomuus valtasi alaa.

Harmaiden pirujen kolmisen kuukautta kestäneessä tarinassa kunniakkain saavutus oli Narvan valtaus. Niinistö ei ole ensimmäinen, joka vertaa operaatiota Kaarle XII:n suorittamaan Narvan valtaukseen suuressa Pohjan sodassa.

Harmaat pirut taistelivat hullun lailla. Heidän salaisia aseitaan olivat kovaääninen mekastus ja laulaminen. Se aiheutti hämmennystä. Vastapuoli luuli, että hyökkääjiä oli monta kertaa enemmän kuin heitä todellisuudessa oli.

Miehet lauloivat kovaa ja korkealta. Suosituin renkutus oli Isontalon Antti ja Rannanjärvi, joiden tieltä puna-armeija pakeni paniikissa.

Venäjällä puhuttiin julkisesti Narvan häpeästä. Pietarilainen Krasnaja Gazeta -lehti julkaisi kiukkuisen artikkelin:

”Turhanpäiväinen hyökkäys, ja 200 valkokaartilaista karkotti monituhantisen puna-armeijan Narvasta. Tämä on korvapuusti koko puna-armeijalle, mutta sitä paitsi meille kaikille työläisille, talonpojille ja neuvostovallan toimihenkilöille. Laiskuus, velttous, kurinpuute – siinä Narvan häpeällisen tappion syyt.”

Tuolloin näköjään Venäjällä uskallettiin vielä kirjoittaa niin kuin asiat olivat.

Niinistö ylistää vapaajoukon ruotsalaista komentajaa, majuri Martin Ekströmiä, joka oli miestensä epäjumala. Karismaattiselle Ekströmille ”pelko, saati tappio, olivat tuntemattomia käsitteitä”.

Kun Viron kansalliset rajat oli saavutettu, suomalaiset riehaantuivat ja ryhtyivät  kurittomiksi. Joukko oli kotiutettava. Samalla harmaat pirut olivat jäädä unohduksiin.

Kaiken kaikkiaan Viron vapaussotaan osallistui 3700 suomalaista vapaaehtoista. Ainakin 175 menetti henkensä. Harmaiden pirujen riveistä kuoli 31 ja haavoittui yli 50 miestä.

Virossa on arvostettu suomalaisia ennen muuta taisteluhengen kohottajina silloin, kun vallalla oli toivottomuus. Ratkaisevaa oli oikea ajoitus.

Suomesta värvättyjen vapaaehtoisten saapuminen käänsi tilanteen, ja lopulta Viro teki edullisen Tarton rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa 1920.

Niinistön Harmaat pirut on tiivis tietopaketti jo melkein unohdetusta asiasta. Erikseen on mainittava kirjaan sisältyvä runsas kuva-aineisto. Ilman kuvia kirja olisi jäänyt ohueksi.