Raviurheilun doping kohu on myrsky vesilasissa ja kohuun syyllinen on Suomen Hippos

Lehdissä on viime aikoina revitelty hartaasti raviurheilua ravistelevasta  doping kohusta. Suurelle yleisölle on tyystin jäänyt kertomatta ja siten huomaamatta yksi erittäin oleellinen asia. Yhdessäkään toistaiseksi ilmitulleessa tapauksessa ei ole kyse sellaisesta dopingista mitä ihmisurheilun piirissä on kyse. Jokaisessa tapauksessa kyse on täysin laillisesta lääkkeestä joka ei ole kokonaan poistunut hevosen elimistöstä ennen kuin on ajettu kilpaa. Esimerkiksi Seppo Räty ja Virpi Kuitunen eivät ehkä koskaan olisi päässeet kilpailemaan, jos ihmisillä noudatettaisiin raviurheilun doping sääntöjä. Kipupiikki pyllyyn aamulla ja menoksi oli kummallakin urheilijalla suurin piirtein vakiouutinen ennen kisaa. Tällainen on siis täysin kiellettyä raviurheilussa. Siihen nähden ammattivalmentaja Mari Leinosen saama rangaistus – 10 000 € sakkoja ja kahden vuoden kilpailukielto on täysin kohtuuton. Merkitseehän se, että Leinonen menettää käytännössä ammattinsa – oikeuden harjoittaa parhaiten osaamaansa menestyksellistä yritystoimintaa.

Kyllähän keskusjärjestö Suomen Hippoksen tiedotteissa nuo lääkeaineet on mainittu, mutta jos itse olisin ko. putiikin johdossa, muistaisin korostaa sitä, että kysessä ei ole aineet joilla pyritään esimerkiksi anabolisilla steroideilla parantamaan hevosen suorituskykyä. Kenelläkään valmentajalla ei ole mitään intressiä niin edes tehdä jo siksi, että kärähtäminen on liki varmaa. Nimittäin jokaikisissä raveissa muutamalta hyvin menestyneeltä hevoselta otetaan doping näyte. Kaikki viime vuosina raportoidut doping tapaukset raviurheilun piirissä ovat lääkeaineiden varoajan noudattamatta jättämisiä.
Toki myös toimittajat jotka näitä juttuja kirjoittavat olisivat voineet mainita tämän oleellisen asian, mutta eihän silloin olisi saatu klikkiotsikoita.