Pohdintaa rahajärjestelmän vallasta

Rahajärjestelmämme toiminta perustuu päätetyille rooleille ja valtasuhteille. Vallan mukana tulee vastuu. Yksityisille pankeille on annettu valta luoda rahaa ja Euroopan keskuspankin (EKP) tehtävänä on hallita hintavakautta rahapolitiikkaan liittyvillä korkotoimenpiteillä. Suomen valtio pyörittää julkista taloutta finanssipolitiikalla, eli tuloja ja menoja säätelemällä. Kun tulot eivät riitä kattamaan menoja, niin valtio lainaa laskemalla liikkeelle velkakirjoja, joita se myy yksityisille pankeille. Jos valtio käyttää nämä velkarahat nimellisesti tien rakentamiseen, niin julkisesta velasta tulee yksityisen sektorin omaisuutta.

EKP pystyisi helposti luomaan rahaa valtioiden lainatarpeisiin, mutta nykysäännökset kieltävät tämän. EKP on kuitenkin viimeisten 15 vuoden aikana ostanut julkisen sektorin velkakirjoja yli 4000 miljardilla eurolla, jotka syntyivät tyhjästä kirjanpitomerkinnöin. Näin ollen muutama vuosi sitten Suomen valtio oli velkaa noin 70 miljardia euroa EKP:n alaisuudessa toimivalle Suomen valtion omistamalle Suomen Pankille. 

Jos Euroopassa niin päätettäisiin, niin Suomen valtio voisi lainata ainoastaan EKP:ltä tai oikeastaan Suomen Pankilta. Korkojen maksukin olisi turhaa, sillä keskuspankin ei tarvitse tehdä voittoa. 

Yksityiset pankit voivat varsin itsenäisesti päättää tahot, joille ne myöntävät luottoja ja vaikuttaa esimerkiksi epäsuorasti asuntojen hintakehitykseen. Valtaa on paljon, mutta on hyvin todennäköistä, että kriisitilanteessa valtio pelastaisi ongelmiin ajautuneet pankit, joita ei oikein voi päästää kaatumaan.

Suomen valtio käyttää demokraattiseen päätöksentekoon perustuvaa finanssipoliittista valtaansa valtion tulojen ja menojen suhteen. Nyt kun valtion nopea velkaantuminen pitäisi katkaista menoja vähentämällä tai tuloja kasvattamalla, on finanssipolitiikan toteuttaminen yhtäkkiä vaikeampaa. Samalla on kuitenkin syytä pitää takaraivossa, että raha syntyy tyhjästä velkasuhteita solmittaessa. 

Rahajärjestelmä on ihmisten suunnittelema, mikä tarkoittaa, että sitä on myös mahdollista muuttaa ja vaikuttaa rahajärjestelmän osapuolten valtasuhteisiin. Kuka osaa käyttää valtaa niin, että mahdollisimman laaja joukko kansalaisia ja kansakuntia voi hyötyä järjestelmän toiminnasta? Kuka osaa käyttää valtaa vastuullisesti? Ei kukaan, voisi varmaan todeta viimeisten vuosikymmenien perusteella. Onko kohtalomme siis tyytyä nykyiseen järjestelmään ja kärsiä siitä aiheutuvat seuraukset?

Valtion tie- tai ratahanke saattaa vaikuttaa turhalta, mutta kyllä se valtion raha kelpaa rakentamisen toteuttaneille yrityksille ja niiden omistajille. Tärkeintä varmaan onkin, että raha liikkuu reaalitaloudessa, eikä niin paljon finanssimarkkinoilla. Rahaa kun ei voi syödä, eikä raha hoivaa ketään.