Vuoden 2027 asialista politiikalle – yhdistelmä perinteisiä arvoja sekä teknokraattiset reformit

Maailma olisi parempi paikka olla ja elää, jos ihminen olisi kehittynyt pois sodista sekä rikollisuudesta. Näin ei kuitenkaan ole. Moni saa jännittää mitä on tulevaisuus vuoden 2027 jälkeen. Moni viranhaltija ja viranomainen myös miettii, että miten tyhjän päälle he joutuvat hetkellisesti, kun valta voi vaihtua.

Nuorten konservatismi on vain vasta reaktio kaikelle tälle. Globalisaatio toi meille ongelmia, joita emme ole pystyneet ratkaisemaan. Kansallisvaltion rakenteet ovat murtuneet sekä kansallisvaltion aikaiset tukiverkostot [1, s. 289–290]. Samalla riskinoton halu on vähentynyt sekä erilaisten normien rajojen kokeilu [1, s. 289–290]. Tämä konservatisminen ajattelu sopii varmasti tietylle keskiluokkaa ja ylempää luokkaa edustavalle väelle.

Politiikan asialista on kuitenkin se: mikä ratkaisee meidän yhteisen tulevaisuutemme:
– Rikollisuuden muutokset. Rikollisuus on muuttunut meidän yhteiskunnassamme. Meillä on jo kyberrikollisuus riesana [2] sekä meillä on vankiloissa tapahtuva vieraskielisten vankien määrän kasvu [1, s. 277].
– Yhteiskunnan kulurakennekoneiston saneeraaminen: me tarvitsemme uuden yhteiskuntakokeilun, jossa yksilö voi menestyä.
– Nykyinen talouskasvu jatkumoa on pidettävä yllä: verojenkorottaminen vie talouden taantumaan.
– Sotien vähentäminen pitää olla prioriteetti, kun sodan osapuolena oleminen vie meitä lähemmäksi konfliktia [3].
– Suomalaisten työmoraalin sekä uskon ylläpitäminen omaan valtioon. Mikä on suomalaisen paikka Suomessa? Jos suomalainen ei koe, että hänen ongelmiaan ratkaistaan tai hänen omaolemassaolonsa on siedettävä niin paineventtiilipuolueiden kannatus kasvaa. Siksi valassa olevien puolueiden on löydettävä rajapinta, miten protestipuolueiden arvot saadaan käytäntöön eli ratkaistua (nuorten tulevaisuuden uskon palauttaminen, ilmastoahdistus, maahanmuuton haitat, pettymys koulutuslupauksiin sekä työllisyyslupauksiin, eläkeläisten arvokkaan vanhuuden takaaminen, sosiaaliterveyspalveluiden takaaminen, riskinottokyvyn palauttaminen yhteiskuntaan jne).
– Teknologisten mahdollisuuksien realistinen tunnistaminen sekä niiden rajojen tunnistaminen: mikä toimii, mikä on lupaavaa ja mikä ei toimi.
– Yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen vaatii ylihallituskausien tapahtuvaa pitkäkestoista politiikan tekoa: jos tähän ei päästä takaisin, niin IMF sitten hoitaa järjestelmän puolesta asiat ”terveelle pohjalle” mutta se tulee sattumaan metaforisesti sanottuna monen eri ihmisten varpaisiin. Olemmeko enää asemassa, jossa voimme sanella muille maille talouspolitiikkaa, kun asiat eivät ole menneet kuten ”maailman paras mallioppilas ajatteli”?
– Suomessa joudutaan valmistautumaan siihen, että julkisen sektorin koko pienenee sekä yksityisen sektorin roolin merkitys kasvaa. Meidän pitää mahdollistaa yksityisen sektorin kehitys, koska siellä syntyy ne työpaikat, jotka ovat suunnan näyttäjiä Suomelle.

Suurimmat häviäjät ovat Suomen kansa, jos politiikan asialista ei sisälle keskeisiä yhteiskunnallisia haasteita. Olemme jo tilanteessa, jossa useat eri ikäluokat ja ryhmät ovat tyytymättömiä. Tähän tarvitaan teknokraattista reformia: mikä toimii, mikä on lupaavaa ja mikä ei toimi.

Kirjallisuutta

[1] Kivivuori, J. K. A., Aaltonen, M., Näsi, M. J., Suonpää, K. E.-M., & Danielsson, P. M. (2018). Kriminologia: Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. Gaudeamus. https://hamk.finna.fi/Record/vanaicat.131530

[2] Kalmi, P., Kuukasjärvi, K. M., Paasonen, J., Luomala, M., Vaahtoniemi, S., Widlund, J., Vartiainen, T., Kiverä, A., & Hellsten, E. (2026). Tietoverkkoavusteinen petosrikollisuus Suomessa : Tilannekuva, torjunnan nykytila, kansallinen toimintamalli ja suositukset. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-998-1

[3] Flores-Macías, G. A., & Kreps, S. E. (2017). Borrowing Support for War: The Effect of War Finance on Public Attitudes toward Conflict. Journal of Conflict Resolution, 61(5), 997-1020. https://doi.org/10.1177/0022002715600762