Kun syyllisyys johdetaan asemasta

Ennen oli yksinkertaista. Jos jotakuta epäiltiin pahanteosta, kysyttiin mitä hän oli tehnyt. Jos teko oli väärä, selvitettiin kuka sen teki, mitä hän teki ja miksi. Syyllisyys oli ainakin periaatteessa kiinnitettävissä tekoon.

Nykyajan moraalinen ajattelu on keksinyt tähän uuden menetelmän. Ei tarvitse kysyä, mitä ihminen teki, vaan kysytään, missä asemassa hän on.

Asemaperustainen ajattelu alkaa havainnosta etteivät ihmiset elä samanlaisissa olosuhteissa. Jollakin on enemmän valtaa, rahaa, arvovaltaa tai yhteiskunnallista turvaa kuin toisella. Tästä päätellään, että heitä on kohdeltava eri tavoin, jotta tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuisi.

Ongelma syntyy seuraavassa askeleessa. Kun yhteiskunnallinen asema alkaa määrittää sitä, kenen kokemuksella on erityinen moraalinen painoarvo, syntyy kaksijakoinen moraalinen kartta.

Toinen on haavoittuva. Toinen on etuoikeutettu. Ensimmäisen ei tarvitse todistaa tehneensä mitään saadakseen suojelua. Jälkimmäisen ei välttämättä tarvitse tehdä mitään joutuakseen tarkastelemaan omaa osuuttaan. Asema alkaa tehdä moraalista työtä, joka ennen kuului teolle.

Tässä kohtaa tapahtuu kiinnostava muutos. Tekomoraalissa kysymys kuuluu: Mitä sinä teit?Asemaetiikassa kysymys muuttuu muotoon: Mistä sinä hyödyt?Ja jos ihminen hyötyy rakenteesta, hän voi joutua vastuuseen rakenteesta. Vaikka hän ei olisi sitä rakentanut.Vaikka hän ei olisi sitä kannattanut. Vaikka hän ei olisi edes tiennyt sen olemassaolosta. Ja kun vastuu ymmärretään tarpeeksi vahvasti, se muistuttaa kovasti syyllisyyttä.

Velka siis syntyy jo ennen kuin laina on nostettu.

Pertti

TTK Jyväskylän yliopistosta.
Entinen kotikunta Korpilahti.
Harrastukset: lukeminen, shakki, liikunta.
Alat: tutkimus, opetus.
Ei aktiivipalveluksessa.

Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.

Ilmoita asiaton sisältö

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu