Olet mitä syöt – vai oletko?

Tiede osaa lähettää luotaimia avaruuteen, lukea ihmisen perimää ja laskea maailmankaikkeuden ikää miljardien vuosien tarkkuudella. Mutta kun kysytään kaikkein yksinkertaisin kysymys – mikä ihminen on – huuli pyöristyy.

Biologia tarjoaa toki Homo sapiensin. Mutta jos kysytään, mikä tekee ihmisestä ihmisen, vastaus muuttuu monimutkaiseksi. Onko se tietoisuus? Järki? Kieli? Moraali? Itsetietoisuus? Kaikille löytyy poikkeuksia.

Ja kun emme varmasti tiedä, mikä ihminen on, syntyy tilastollinen ongelma: miten tarkasti tiedämme, kuinka monta ihmistä maailmassa on? Onko yhtään?

Kuitenkin kerrotaan, että maailmassa on noin 8,3 miljardia ihmistä. Siis sellaisia olentoja, joille ei löydy määritelmää. Väestötiede on ratkaissut ongelman käytännöllisesti: lasketaan ihmisiksi ne, joita pidetään ihmisinä.

Raamatulla, kiitos Herran, on tähän ratkaisu. Ihminen on Jumalan luoma ja Jumalan kuvaksi luotu olento. Raamattu tietää, mikä ihminen on, mutta ei kerro, että maan päällä olisi täsmälleen 8 314 000 000 ihmistä.

Ilmeisen hätäratkaisun tähän määrittelyvajeeseen tarjoaa identiteettipolitiikka. Se ei ainoastaan tiedä, kuka ihminen on, vaan myös tietää, mihin ihmisryhmään hän kuuluu, miten hänen pitäisi itsensä määritellä ja millainen yhteiskunnallinen merkitys hänen määrittelyllään on.

Biologia sanoo: tässä on kokoelma lajityypillisiä ominaisuuksia. Raamattu sanoo: tässä on Jumalan kuvaksi luotu ihminen.Identiteettipolitiikka huomauttaa, että ensin pitää selvittää, mikä identiteetti tällä yleensä kahdella raajalla etenevällä olennolla on.

Ja jos identiteetti ei sovi olemassa olevaan luokitukseen, ei hätää. Luokitusta voidaan aina laajentaa. Näin päädytään tilanteeseen, jossa ihmisen määrittely on muuttunut tieteellisesti epävarmasta asiasta poliittisesti erittäin varmaksi. Ennen kysyttiin, mikä ihminen on. Nyt tiedetään ainakin, kuka saa määritellä ihmisen.

Näin ongelma on saanut luonnollisen ratkaisun: kysytään ongelmalta itseltään.