Puheenvuoro-blogit
Kaikkiin ihmiskunnan, yhteiskunnan ja yksilöiden ongelmiin on Jumalalla tyydyttävä ratkaisu
Ei ole olemasssa mitään ongelmaa, mihin Jumalalla ei olisi tyydyttävää ratkaisua. Ei edes paljon puhuttu ja koettu kärsimyksen ongelma. Me ihmisinä jatkuvasti olemme sen valinnan edessä, vaivaudummeko etsimään, jaksammeko etsiä, apua ja johdatusta Jumalalta. Usein emme vaivauude ja aina emme jaksa. Lopputulos on sen näköinen.
Moni sanoo: entä syöpäsairas lapsi, entä vammautunut ihminen jne. jne. Olemme ihmisinä toki, ja minäkin olen, enemmän tai vähemmän sokeita näkemään sitä, mitä Jumala haluaa tehdä tai vaikuttaa meissä. Prosessi on kesken. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Jumalalla on kaikkiin mahdollisiin ongelmiin tyydyttävä ratkaisu.
Olipa kyse Ukrainan ja Venäjän välisestä sodasta, lähi-Idän tilanteesta, Suomen valtionvelasta, työttömyydestä, sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän haasteista, yksilöiden eittämättä ankaristakin kärsimyksistä. Jumala on kaikki kaikessa, ja Jumala tahtoo ja pystyy auttamaan kaikkia ihmisiä kaikissa asioissa. Vaikka itsekin olen elämässä kärsinyt siitä, tästä ja tuosta asiasta, en lähde haastamaan Kaikkivaltiasta. En ehkä onnnistunut kurkoittamaan parhaimpaan ratkaisuun erilaisissa elämäni tilanteissa, mutta en lähde siitä Kaikkivaltiasta syyttämään.
Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! (Jes. 55:6)
Oi Herra, Jumalani! Suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi sinä olet luonut taivaan ja maan. Mikään ei ole sinulle mahdotonta! (Jer. 32:17)
»Minä olen A ja O, alku ja loppu», sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias. (Ilm. 1:8)
ps. EN HALUA tällä kirjoituksella väheksyä kenenkään elämässään kokemia tai lähipiirissään näkemiä kärsimyksiä ja vastoinkäymisiä. Meillä ihmisillä on monenlaista vaikeasti selitettävää kärsimystä. Tämä on siis pohjimmaltaan vain uskonvarainen blogi Jumalan kaikkivaltiudesta, eli sen perusteena on oma uskoni ja Raamattu, ei mikään muu.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Kärsimyksen ongelma pintaa syvemmältä
Perttu, kirjoituksesi ydin on selvä: Jumala on kaikkivoipa, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä. Siksi Hänellä on tyydyttävä ratkaisu jokaiseen ongelmaan, myös kärsimykseen.
Ongelma on meissä: emme etsi, emme jaksa, emme näe. Raamatunkohdat tukevat tätä. Et syytä Jumalaa omistakaan kärsimyksistäsi.
Tämä on ihan klassinen teistinen kanta.
Mutta kärsimyksen ongelma (eli theodikea-kysymys) on yksi filosofian ja teologian sitkeimmistä haasteista juuri siksi, että se ei purkaudu noin helposti kuin esität. Käydään tätä läpi syvemmältä.
1. Ongelman ydinmuotoilu (looginen ja evidenssiperustainen)
Looginen ongelma (Epicuros → Hume → Mackie):
Jos Jumala on kaikkivoipa, Hän voi poistaa kaiken kärsimyksen.
Jos Hän on täydellisen hyvä, Hän haluaa poistaa kaiken kärsimyksen.
Jos Hän on kaikkitietävä, Hän tietää miten se tehdään.
Silti kärsimystä on (ja paljon).
→ Joko Jumala ei ole kaikkivoipa, ei ole täydellisen hyvä, tai Häntä ei ole olemassa. Nämä eivät voi kaikki olla totta yhtä aikaa.
Evidenssiperustainen ongelma (vahvempi nykyaikana):
Ei riitä, että jokin kärsimys on mahdollinen. Ongelma on määrä, laatu ja jakautuminen:
Miljardit eläimet ovat kärsineet miljoonia vuosia ennen ihmistä (saalistus, taudit, nälkä).
Lapsisyöpä, synnynnäiset epämuodostumat, tsunamit, maanjäristykset, jotka ovat tappaneet ja tappavat tuhansittain viattomia.
Psykologinen kidutus, mielisairaudet, hidas kuoleminen kivussa.
Kärsimys, joka ei näytä tuottavan mitään hyvää (esim. pienen lapsen kuolema tuskissa ilman, että kukaan oppii mitään tai ”kasvaa”).
Jos Jumala on olemassa, miksi juuri tämä määrä ja tämä laatu kärsimystä on muka välttämätöntä?
2. Klassiset puolustukset ja niiden rajat
Vapaan tahdon puolustus (Plantinga ym.):
Paljon pahaa tulee ihmisten vapaista valinnoista. Jumala ei voinut luoda vapaita olentoja ilman riskiä pahasta.
Ongelma: Selittää moraaliset pahat (sota, kidutus), mutta ei luonnonpahoja (maanjäristykset, syöpä, eläinten kärsimys). Myös: Jumala voisi rajoittaa vapautta vain silloin kun se tuottaa äärimmäistä kärsimystä, ilman että vapaus kokonaan katoaa.
Sielunmuodostusteoria (Irenaeus → John Hick):
Maailma on ”sielun teollisuusalue”. Kärsimys on välttämätöntä, jotta kehittyisimme rohkeiksi, myötätuntoisiksi, kärsivällisiksi olennoiksi. Paratiisi ilman haasteita tuottaisi vain lapsenomaisia olentoja.
Vahvuus: Selittää miksi maailma ei ole valmis paratiisi.
Heikkous: Moni kärsimys tuhoaa sielun eikä rakenna sitä (trauma, vakava kehitysvamma, kidutus joka murtaa ihmisen). Lisäksi: Miksi tarvitaan niin paljon ja niin mielivaltaisesti jakautunutta kärsimystä? Olisiko vähemmän riittänyt?
Skeptinen teismi:
Meillä ei ole kykyä nähdä Jumalan syitä. Se, että emme löydä hyvää syytä jollekin kärsimykselle, ei tarkoita että syytä ei ole.
Tämä on johdonmukainen, mutta maksaa hinnan: Jos emme voi millään luottaa moraaliset intuitioniimme Jumalan toiminnasta, miten voimme luottaa niihin muissakaan asioissa (esim. että Jumala on hyvä)?
Prosessiteologia / avoin teismi:
Jumala ei ole klassisesti kaikkivoipa tavalla, joka sisältäisi kaiken kontrolloinnin. Jumala vaikuttaa, suostuttelee, kärsii kanssamme, mutta ei voi estää kaikkea.
Tämä ratkaisee loogisen ongelman, mutta muuttaa Jumalan luonnetta merkittävästi pois klassisesta teismistä.
3. Kirjoituksesi keskeinen heikkous
Väitteesi ”Jumalalla on tyydyttävä ratkaisu kaikkeen, me vain emme etsi tarpeeksi” siirtää vastuun kokonaan ihmiselle. Se toimii henkilökohtaisena hengellisenä kehotuksena, mutta ei filosofisena vastauksena.
Miksi?
Vastasyntynyt, joka kuolee tuskissa, ei voi ”etsiä Jumalaa”.
Vakavasti kehitysvammainen ei voi ”vaivautua”. Aisteiltaan tarpeeksi vajavainen ei. Eläimet ei ilmeisestikään voi.
Monet, jotka ovat etsineet intensiivisesti, kokevat silti järjetöntä kärsimystä (mukaan lukien lukuisia uskovia).
Jos Jumala todella haluaa auttaa kaikkia kaikessa ja pystyy siihen, miksi apu näyttää niin usein puuttuvan juuri niiltä, jotka sitä eniten tarvitsisivat ja eivät pysty edes pyytämään?
4. Syvempi taso: Mitä kärsimys tekee teismille?
Kärsimyksen ongelma ei ole vain ”miksi pahaa on”, vaan ”miksi juuri tällainen maailma on yhteensopiva kaikkivoivan, kaikkitietävän ja täydellisen hyvän Jumalan kanssa”.
Mahdollisia rehellisiä teistisiä vastauksia:
Jumala on olemassa, mutta Hänen hyvyytensä ja voimansa eivät ole sitä mitä perinteisesti olemme ajatelleet.
Jumala on olemassa, ja meillä ei yksinkertaisesti ole riittävää näkökulmaa (skeptinen teismi).
Jumala on olemassa, ja kärsimys on osa suurempaa tarinaa, jonka lopputulos tekee kaikesta kärsimyksestä ”sen arvoista” (mutta tämä on uskon askel, ei todiste).
Tai: Jumalaa ei ole, ja kärsimys on juuri sitä mitä odottaisimme maailmassa, jossa ei ole tarkoitusta eikä yliluonnollista ohjausta. Suosikkini.
Mikään näistä ei ole kevyt. Jokainen vaatii jotain luopumista – joko klassisesta Jumala-kuvasta, moraalisesta intuition luotettavuudesta, tai teismistä kokonaan.
Perttu, sinun kantasi on rehellinen omasta näkökulmastasi: et syytä Jumalaa. Se on sinällään kunnioitettavaa.
Mutta se ei vielä lainkaan vastaa kysymykseen, miksi Kaikkivaltias valitsi juuri tämän määrän ja tämän laadun kärsimystä maailmaan, jossa suuri osa siitä näyttää täysin mielettömältä niille, jotka sellaista kantavat.
;_(
Ilmoita asiaton viesti
Kuulemma nk. luonnonkansojen teologisissa käsityksissä on hyvin usein sellainen selitys, että jumala loi maailman ja vetäytyi. Stanislaw Lemin teoksissa Solariksesta alkaen tämä toistuu. Jo ennen prosessiteologiaa esim. manikealaisuudessa esiintyy ajatus epätäydellisestä jumalasta, jonka taistelua hyvän puolesta pitää ihmisen tukea, koska jumala ei ole kaikkivoipa. Lemillä on myös tieteistarina Non Serviam, jossa tiedemies pohtii, pitäisiköhän hänen paljastaa simulaatiotodellisuuden nk. personoideille, että he ovat olemassa vain bittiavaruudessa. Solariksessa tiedemiehet pohtivat, oliko Solariksen ajatteleva meri jossakin vaiheessa jo jonkinlainen jumala, mutta pettyi, ja vetäytyi autistiseen hiljaisuuteen.
Lemille tämä kärsimyksen ongelma oli suurin syy ateismiin siirtymiseen. Solariksessa tiedemiehet ja meri saavat hyvinkin voimakkaan yhteyden toisiinsa, mutta minkäänlaista keskinäistä ymmärtämystä ei synny.Tässä lisäargumentti: jos todella olisi olemassa kaikkivoipa jumala, ei keskinäinen ymmärtäminen olisi mitenkään mahdollista. Ja mitä jumala sitten ihmisillä tekisi?
Ilmoita asiaton viesti
Viime kädessä se vaikuttaa olevan PÄÄTÖS uskoa, että Jumala on sekä hyvä että kaikkivaltias, vaikka kärsimyksen ongelma vaikuttaisi aiheuttavan harmaita hiuksia.
Ilmoita asiaton viesti
”Tää saaste, muka munko luomaa ois” näin lausui luoja, haihtui pois. Ou, ou.”
Jos on olemassa kaikkivaltias jumla, niin voiko hän heittää hanskat tiskiin ja tehdä itsemurhan?
Ilmoita asiaton viesti
https://www.youtube.com/watch?v=6dM2uzunIXs
Ilmoita asiaton viesti
Ko. laulu on erittäin hyvä muistutus siitä, ettei materian tule olla tärkein asia kristitylle. Surullista, että lahjakas Janis Joplin lähti täältä niin aikaisin, kuoltuaan heroiinin yliannostukseen, vaikka siitä on lähdettävä, että heroiinin käyttö oli hänen valintansa.
Sinänsä, uskon, että Jumala voi suoda ihmiselle vaikka Mercedes Benzin, jos se on Hänen tarkoitusperiensä mukaista. Tietysti autojen osalta ”rahalla saa ja hevosella pääsee”, eli jos haluaa kalliita autoja, rahan säästäminen ja kerääminen sitä varten voi olla käytännöllinen reitti.
Ilmoita asiaton viesti
Eräällä potilaallani oli niin anankastinen persooana, että hänelle tuli huono omatunto siitä, että osti Mersun ja kävi vanhempiensa haudalla mietiskelemässä,onko hän ansainnut MB:n.
Ilmoita asiaton viesti