Srebrenican joukkomurhasta tuomittu Ratko Mladic kuollut, murhatut kerrottu ainakin 20:llä

Srebrenicasta puhuttaessa kaksi kertomuslinjaa hallitsevat otsikoita vielä yli puolitoista vuosikymmentä tragedian jälkeenkin. Ensimmäinen laajalle yleisölle tarjottu yksinkertaistettu tarina toistaa myyttiä kahdeksasta
tuhannesta teloitetusta muslimipojasta ja – miehestä ja kansanmurhasta.

Toinen valikoidummalle ja vaikutusvaltaisemmalle suunnattu linja pohjaa Jugoslavian hajoamissotien näennäishistoriaan Haagin kansainvälisen tuomioistuimen ja sitä tukevan poliittisen koneiston tukemana. Useiden
kyseenalaisten viralliseen tarinaan liittyvien seikkojen esiinnostamiseksi Haagissa toimiva The Srebrenica Historical Project -yhteisö on luonut esityksen Srebrenica The guide for the perplexed perusfaktojen läpivalaisemiseksi.Tässä muutamia aiheellisia kysymyksiä:

1. Miksi Srebrenican tragedian yhteydessä yhä puhutaan 8,000 teloitetusta yksilöstä kun ainoa kova todiste Haagin tribunaalin käsissä on 442 teloitetun ihmisen jäännökset? Omaa kertomustaan oikeudenkäynnistä
   toiseen muuttanut, syyttäjän kanssa sopimuksen tehnyt tähtitodistajakin (koska muita silminnäkijöitä ei ole löytynyt) puhui Branjevon farmilla tapahtuneiden teloitusten yhteydessä 1,200 teloitetusta, 115 löydettiin.
2. Alueen haudoista on löydetty vajaa 4,000 tapausta joista noin 1,500 oli vain ruumiin osasia ja samasta määrästä kuolinsyytä ei voitu selvittää. Kun loppujen osalta DNAankaan avulla kuolinaikaa ja kuolintapaa ei
   juuri ole voitu määritellä esim sen suhteen ovatko ne tapahtuneet taisteluissa, luonnollisista syistä, teloituksissa tai jopa aiemmin – miksi vain teloituslukua ja sitäkin suurenneltuna käyetään kansanmurhan
   todisteena.

Faktoja ja argumentteja

Srebrenican yhteydessä kannattaa kokonaiskuvan saamiseksi ottaa huomioon myös muutama muu avainasia, kuten esimerkiksi seuraavat:

1. Srebrenican kaltaisen tapahtuman tarve ja minimiuhrimäärä määriteltiin Bosnian muslimijohdon taholta jo kaksi vuotta ennen Srebrenican tragediaa tavoitteena saada USA mukaan sotaan serbejä vastaan. Tragediaa
   valmisteltiin myös sitä edeltävinä viikkoina saman osapuolen toimesta.
2. Tragediaa edeltäneen kahden vuoden aikana pääosin ulkomaisista bin Ladenin verkoston kautta tulleista jihadisteista koostuva 7. muslimien vuoristoprikaati terrorisoi YK:n demilitarisoidulta suoja-alueelta
   käsin Srebrenican alueen serbikyliä. Hollantilaisen NIOD:n raportin mukaan muslimien tekemissä etnisissä puhdistuksissa ko alueella kuoli 1,000-1,200 serbisiviiliä ja haavoittui 3,000. Srebrenican alueella
   asuneista 9,390 serbistä oli puhdistusten jälkeen jäljellä enää 860. Pelko kostosta saattoi olla syynä siihen, että serbijoukkojen saapuessa Srebrenican alueelle muslimijoukot ja armeijaikäiset siviilit pyrkivät pakenemaan kaupungista.

Muslimijoukkojen tuhoamia serbikyliä Srebrenican alueella 1992-1995

1. Heinäkuun 11. päivänä 1995 12,000-15,000 vahvuinen pääosin taistelijoista ja armeijaikäisistä miehistä koostuva muslimijoukko pyrki pakoon Srebrenicasta kohti muslimien hallussa olevaa Tuzlaa. Joukko joutui
   serbien väijytykseen kärsien raskaita tappioita taistelussa, ICTYn syyttäjäpuolen mukaan taistelussa kolmen päivän aikana kuolleita oli tuhannesta jopa neljään tuhanteen muslimimiestä.
2. Sveitsiläinen Alexander Dorin kuvaa Srebrenican numeropeliä tuoreehkossa kirjassaan puolestaan seuraavasti: Srebrenicassa kuolleiden nimilistoja tutkittaessa selvisi mm, että 3,000 kuolleeksi luultua äänesti
   myöhemmin Bosnian muslimiseutujen vaaleissa; edelleen Dorin arvioi korkeintaan 2,000 Bosnian muslimitaistelijan kuolleen Srebrenicassa ja heistä 1600 pakoyrtyksessä kaupungista. Lisäksi vähintään 1,000
   ”Srebrenican kansanmurhan” uhria oli kuollut jo kauan ennen kuin serbiarmeija saapui kaupunkiin.
3. Myyttiin kansanmurhasta on ladattu niin paljon poliittista arvovaltaa ettei siitä haluta luopua. Srebrenican
   heinäkuu peitti alleen esimerkiksi heti sen jälkeen elokuussa kroaattiarmeijan toteuttaman Krajinan etnisen puhdistuksen (laajultaan noin viisinkertainen Srebrenicaan nähden), sittemmin liki kaikki läntiset humanitaariset interventiot (R2P) ovat käyttäneet Srebrenicaa esimerkkinä alkaen Kosovosta ja päätyen Libyaan (“We prevented a new Srebrenica in Libya” (Hilary Clinton)) ja Syyriaan (Ban Ki-moon vaatiessaan nopeita toimia Syyriaan ettei käy niin kuin Srebrenicassa).

Oma näkemykseni

Itse olen tullut siihen näkemykseen, että Srebrenican ”8,000 teloitettua muslimiestä ja -poikaa” on poliittisista syistä ylläpidetty myytti; verilöyly ja tragedia sen sijaan mielestäni ovat tosiasioita mutta ehkä merkittävästi erilaisia kuin iskulauseen omaisesti agitoituna yksiulotteisena kolmeen päivään keskittyvänä musta-valkoisena totuutena.

Srebrenican verilöyly heinäkuussa 1995

Käytettävissä olleen fakta-aineiston pohjalta tilannekulku oli nähdäkseni seuraava:
Muslimitaistelijat terrorisoivat Srebrenican alueen serbejä vuosina 1992-1995 julmasti tavoitteenaan alueen etninen puhdistus.
Serbijoukkojen tiivistettyä läsnäoloaan kaupungin ympärillä heinäkuussa 1995 päättivät muslimitaistelijat ja armeijaikäiset miehet (12,000-15,000) pyrkiä serbilinjojen läpi muslimien hallinnassa oleville alueille. Mainittu kolonna joutui serbien väijytykseen kärsien merkittäviä tappioita. Srebrenican alueen muslimitaustaiset naiset,
lapset ja vanhukset (noin 20,000) ohjattiin serbijoukkojen toimesta busseihin ja turvallisesti muslimien hallitsemalle alueelle, jota sinänsä voi pitää kansanmurhista puhuttaessa hyvin poikkeuksellisena menettelynä. Osa miesten kolonnasta pääsi perille muslimilinjojen sisään, osa (niin sotilaista kuin siviileistäkin) kuoli taisteluissa ja
miinakenttiin. Kiistatonta lienee sekin, että osa vangituista muslimimiehistä teloitettiin (vajaasta viidestäsadasta teloitetusta on todisteet mutta luku saattaa hyvin olla suurempikin). Niin muslimiterroria kuin vankien teloituksia on hyvinkin perusteltua kuvata sotarikoksina, rikoksina ihmisyyttä vastaan kuin vuosien 1992-1995
tapahtumia etnisinä puhdistuksina.

Srebrenica – The guide for the perplexed