Liikunnallisten elämäntapojen edistäminen

Eduskunta hyväksyi perusopetuksen muutoksen huhtikuussa 2025 jonka mukaan esi- ja perusopetuksessa täytyy edistää lasten ja nuorten liikunnallista elämäntapaa lain nojalla 1.8.2026 alkaen. Eli kuukausi sitten tämä laki astui voimaan. Lain tarkoitus on myös tukea mobiililaitteiden käytön vähentämistä koulupäivän aikana.

Väestön liian vähäinen liikkuminen on yksi keskeisistä suomalaisen yhteiskunnan haasteista. Monien eri tutkimusten mukaan vain noin kolmannes lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Puhutaan siis ihan tavallisesta arkiliikkumisesta.

Liikunnallisen ja terveellisten elämäntapojen edistäminen tulee tai tulisi olla koko suomalaisen yhteiskunnan tavoite. Ei vain lasten ja nuorten vaan myös aikuisten. Eikä tässä tarkoiteta sitä, että pitäisi tavoitella maratonkuntoa, vaan että liikettä ja liikkumista tulisi joka päivä. Yksi jumppa tai kuntosali treeni viikossa ei riitä aikuisellekaan.

Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa voidaan liikunnallisuutta lisätä osallisuutta lisäämällä. Muitakin joustavia ratkaisuja tarvitaan esimerkiksi eri oppiaineita yhdistämällä kuten liikunta ja vaikka kotitalous. On vain niin ettei kaikissa kouluissa ole mahdollisuutta ottaa vastaan esimerkiksi oppilaiden keräämiä marjoja tai sieniä. Mikä sinänsä toisi hyvää lisää ruokaan ja ei ainakaan maksaisi mitään. Samalla oppilaat oppisivat metsätaitoja ja ”jokaisenoikeuksista” (ent,jokamiehenoikeus) ihan käytännön tasolla. Ne kun tuntuu olevan hukassa aikuisiltakin.

Mutta koulun ensisijainen tehtävä on opettaa kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan. Muut uutuudet ja tavoitteet voivat pahimmillaan vain kuormittaa opettajia eikä hyvä tarkoitus toteudu. Kouluissa on viime vuosina nähty jos jonkinlaista kokeilua kuten digiloikka, avokonttoriluokat ja inkluusio joten toivoisin opettajille välillä myös työrauhaa ilman uusia hyvääkin tarkoittavia hankkeita. Jo pelkästään liikuntatunteja lisäämällä saadaan liikunnallisempaa kouluarkea oppilaille. Itselläni oli alakoulussa 3 tuntia liikuntaa. Mutta lasten liikuntasuositus on 2 ja puoli tuntia päivässä joten vaikka oppilaat seisoisivat tovin joka tunti päällään, ei suositus toteudu.

Yksi syy toteutumattomuuteen on myös se, että vaikka eduskunta teki lakimuutoksen tehdään ruohonjuuritasolla eli kunnissa päätöksiä mitkä eivät millään lailla tue hyvää tavoitetta.

Kuopiossa Maaningan kyläkoulu lakkautettiin ja oppilaat siirretään nyt koulukyydillä isompaan kouluun. Koulumatkan pituus voi olla jopa 2 tuntia ja 20 minuuttia per siivu kuten ekaluokkalaisella Ukolla. Yhteensä Ukko on 4 tuntia ja 40 minuuttia per päivä koulukyydissä. Kukaan aikuinenkaan ei tällaista työmatkaa tekisi viitenä päivänä viikossa. Vai tekisitkö? Miksi siis lasten pitää tällaiseen alistua?

Kyläkoulun lopettaminen kustannussäästöjen nimissä ei tuo oikeita säästöjä. Ne kuljetuksetkin maksavat. Ei taxinkuljettaja työtään ilmaiseksi tee. Ja mitenkä käy jos perheet päättävätkin ajatella lapsensa etua ja muuttavat lähemmäs koulua? Kunnalta jää verotulot tulematta koska isompi koulu ei ole omassa kunnassa. Siellä isommassa kunnassa sanotaan olevan myös ”parempi opetuksenlaatu”. Opetuksenlaatu on varmasti molemmissa yhtä hyvä. Ovathan opettajat käyneet saman koulutuksen ja siksi tämä on kummallinen argumentti.

Sitten mietin asiaa siltäkin kannalta, että jos kyläkoulun katsotaan olevan kallis menoerä esimerkiksi liian vähäisen oppilasmäärän takia, niin eikö sieltä kyliltä löytyisi halukkaita lapsia sinne kyläkoululle? Kulkeehan ne taxit molempiin suuntiin.

On vain niin, että lapsilla on oikeus lähikouluun. Se perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka asettaa velvoitteita kunnioittaa ja noudattaa lapsen oikeuksia, kuten opetusta, turvallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Turvallisuus on kaukana jos lapsi istuu taxissa ja tekee matkan aikana vielä vaihdon bussiin kuten Ukko. Tämäkö edistää liikunnallista elämäntapaa? Ja samalla toivotaan, että kunnat ja kylät pysyisivät elinvoimaisina ja koko maa asuttuna minkä katsotaan olevan osa huoltovarmuuttakin.

Ja vaikka onkin luotu ”Harrastamisen Suomen malli”, minkä tarkoitus olisi järjestää koululaisille eri alojen harrastemahdollisuuksia kouluajan jälkeen, eivät kaikki voi niihin osallistua koska koulukyyti kulkee vain lukujärjestyksen mukaisesti, ei harrastusten. Harrastamisen Suomen malli ei toimi tasapuolisesti kaikille ja on vain laastari avohaavan päällä. Tarkoitus on hyvä, toteutus vain ontuu. Lähikoulussa se olisi järkevämpi ja toimivampi.

Ja vaikka lapsi pääsisi kerhoihin, olisi tärkeintä miettiä että mitä tapahtuu ohjatun liikuntatreenin tai liikuntatreenien välissä. Tai mitä ei tapahdu. Ohjatut treenit ja liikunnalliset välitunnit eivät täytä liikuntasuosituksia. Se, että lapsi pääsisi omin jaloin tai pyörällä lähikouluun toisi hyviä lisäminuutteja liikuntasuosituksiin. Itsenäinen liikkuminen myös kasvattaa ja opettaa.

Toki oli tilanne mikä tahansa on liikunnallisen elämäntavan lähdettävä kotoa. Viime kädessä vastuu on vanhemmilla. Niin kuin on kasvatusvastuukin. Vastuu nukkumaanmenoajoista ja ruokailusta. 

Koulun ensisijainen tehtävä on opettaa kirjoittamaan, laskemaan ja lukemaan. Edelleen ja aina vaan. Kirjoitus- ja lukutaito ovat kaiken sivistyksen perusta. Jos ne heikkenevät, mitä luulette yhteiskunnassa tapahtuvan?

Ei näin!