Kun vastakkainasettelu kirjataan lakiin

Suomessa on pitkään uskottu, että laki kohtelee ihmisiä tasa-arvoisesti, eikä katsota kuka on töissä ja kuka on työtön, kuka on vasemmistoliitossa ja kuka on perussuomalainen. Laki on ollut pelikenttä, ei pelaaja. Se perinne on nyt ollutta ja mennyttä. Emme enää säädä lakeja sovittaaksemme erimielisyyksiä, vaan voittaaksemme ne.

Ensimmäinen on translaki, joka tuli voimaan 3.4.2023. Uusi laki eriytti juridisen sukupuolen vahvistamisen lääketieteellisestä arviosta ja siirsi päätösvallan yksilön oman ilmoituksen varaan. Edellinen laki vaati lisääntymiskyvyttömyyttä, uusi ei vaadi mitään muuta kuin hakemuksen.

Kyse ei ole lääketieteellisestä tai hallinnollisesta uudistuksesta, vaan arvovalinnasta: lakiin kirjattiin ajatus, että sukupuoli on itsemääräämisoikeuden asia, ei biologinen tai lääketieteellinen tosiasia. Se, joka oli vielä 2015 itsestäänselvyys, muuttui 2023 lainvastaiseksi vanhaksi ajatteluksi.

Toinen on eheytyshoitoja koskeva kieltoaloite. Siinä vaaditaan, että tietynlainen keskustelu, terapia ja jopa markkinointi kielletään lailla, myös silloin kun aikuinen ihminen itse sitä pyytää. Tasa-arvovaltuutettu on linjannut, että ihmisoikeuksista ei voi luopua edes suostumuksella.

Aiemmin valtio suojeli yksilöä pakottamiselta, nyt valtio suojelee yksilöä hänen omalta tahdoltaan. Se on vastakkainasettelun kirjaamista lakiin puhtaimmillaan. Toisen puolen moraalinen näkemys – että seksuaalisuutta tai sukupuoli-identiteettiä ei pidä yrittää muuttaa – muuttuu rikoslain pykäläksi.

Kolmas on Päivi Räsäsen tapaus. Valtakunnansyyttäjä katsoi, että kansanedustajan Raamattua siteeraava twiitti ja 20 vuotta vanha pamfletti avioliitosta täyttävät kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen tunnusmerkit. Rikos, josta voidaan tuomita kahdeksi vuodeksi vankeuteen.

Käräjäoikeus vapautti, hovioikeus vapautti, korkein oikeus tuomitsi osittain. Seitsemän vuotta oikeudenkäyntejä yhdestä twiitistä. Viesti on tärkeämpi kuin tuomio: jokainen pappi, opettaja ja tavallinen suomalainen tietää nyt, että Raamatun siteeraaminen voi viedä korkeimpaan oikeuteen.

Nämä esimerkit osoittavat, mitä tapahtuu kun vastakkainasettelu kirjataan lakiin. Ensiksi, laki lakkaa rauhoittamasta. Hyvä laki tehtiin aikoinaan niin, että sekä lestadiolainen maanviljelijä Lapualta että sateenkaariaktivisti Kallioista voi elää sen kanssa. Huono laki tehdään niin, että toisen on hävittävä jotta toinen voittaa. Translaki ja eheytyshoitokielto ja vihapuhetulkinnat eivät ole kompromisseja, ne ovat voitonjulistuksia.

Toiseksi, vastuu siirtyy eduskunnasta tuomioistuimille ja poliisille. Kun eduskunta ei uskalla sanoa ääneen mitä se todella haluaa kieltää, se kirjoittaa epämääräisen pykälän ”sukupuoli-identiteettiin kohdistuvasta syrjinnästä” tai ”yleisesti halventavasta viestinnästä”. Sitten poliisi ja syyttäjä joutuvat arvaamaan, mitä mieltä saa olla. Kansalaisesta tulee varovainen, virkamiehestä poliitikko.

Kolmanneksi, Suomi menettää sen mikä teki siitä Suomen. Vahvuutemme ei ole ollut koskaan se, että olisimme samaa mieltä. Vahvuutemme oli se, että olimme eri mieltä mutta silti samassa veneessä. Laki oli veneen säännöt, ei keino heittää naapuri veneestä.

Näin menetellen saamme mahdollisuuden ikuiseen kulttuurisotaan, jossa uudella hallituksella on mahdollisuus purkaa edellisen hallituksen lait, ja seuraavan hallituksen, joka alkaa purkaa niitä. Jokainen vähemmistö hakee itselleen suojan laista ja jokainen enemmistö kokee että laki ei enää suojaa sitä.

Lopulta laki, joka on kirjoitettu rankaisemaan toista puolta, opettaa koko kansan valehtelemaan. Ihmiset sanovat julkisesti mitä laki vaatii, ja kotona mitä he oikeasti ajattelevat. Se on DDR:n ja Neuvostoliiton perintö, ei Pohjolan.

Laki ei voi parantaa ihmistä. Se voi vain estää ihmistä lyömästä toista. Sillä hetkellä kun laki alkaa parantaa ihmisen ajatuksia, on hävitty taistelu vastakkainasettelun voittamisesta.