Ammattikoulutuksen tasonlasku

Ammattikoulutuksen tasonlasku

Ennen eläkkeelle jäämistäni toimin yli 20 vuotta ammattikoulussa opettajana.

Yleisesti voidaan sanoa, että kaikki opetuksen uudistukset, mitä on tehty viimeisen 30 vuoden aikana, ovat käytännössä laskeneet opetuksen tasoa.

Osaamisen tunnustamiseen on vaikutusta tullut eniten, siinähän yhdistyvät oppiaineen maksimi ja minimi suoritustaso. Koska koulun tulorahoitus riippuu valmistujien määrästä, on ollut pakko asettaa oppimisen tavoitetasot riittävän alas, että lähes kaikki sen ylittäisivät. Hyvät oppilaat valmistuvat 3-vuotisesta opiskelusta alle 2 vuodessa, mutta minimi osaamisella.

Nähtävästi opetushallituksessa on ajateltu, että kaikki saavuttaisivat perustason. Tästä sitten opiskelijat jatkaisivat syventäviin opintoihin. Mutta, on väärin kuvitella, että 16 – 18-vuotias nuori tekee yhtään enempää, kuin mikä on pakko. Aidan yli mennään kirkkaasti siitä, missä aita on matalin peruskoulusta korkeakouluun asti.

Tänään viimeisetkin teknikkotason opettajat alkavat siirtyä eläkkeelle. Heillä on ollut käytännön osaamista. Tilalle tulleilla AMK insinööreillä puuttuu käytännön osaamista (osalla on, suurimmalla osalla ei).

Itsestäni voin sanon, että tuskin olin älykkäämpi kuin omat opiskelijani. Mutta sen voin sanoa, että käytännön tietoni/taitoni opettamistani aineista oli selkeästi laajempi. Siis, miksi ihmeessä sitä käytännön tietoa/taitoa ei hyödynnetä enää täysmääräisesti, niin kuin ”vanhoina hyvinä aikoina”? Silloin opetus oli toki hyvin koulumuotoista, ja joku oppi vähemmän joku enemmän, mutta keskimäärin opetuksen taso oli korkeampi.

Opetuksen tason nostamiseksi ei tarvita lisää resursseja, ainoastaan tulee palata ajassa taaksepäin ja jatkossa opetetaan koulumuotoisesti.