Puheenvuoro-blogit
Epäsymmetrinen sota – epäsymmetrinen diplomatia: Mitä tapahtuu todella?
Pyysin parilta taholta kommentteja Michael Weissin eilis-iltapäivän (ti 25.8.2026 noin 17:45) pika-analyysistä, mitä tapahtui todella Ukrainan 35-vuotispäivän tiimoilta kun Yhdysvallat pyysi Ukrainaa pidättäytymään pommittamasta Moskovaa hetkellä jona siellä oli korkeita amerikkalaisia (mm. CIA dir.), mutta ei vaatinut Moskovaa olemaan pommittamatta Kieviä kun siellä oli Ukrainan ystävä-päämiehiä kunnioittamassa maan ja kansakunnan tämänkertaista 35:ttä itsenäisyyden juhlapäivää.
Tällä Weissin X -viestillä oli tovi sitten ollut jo 1,3 miljoonaa selaajaa.
Mr. Weissin teksti X-julkaisussa 25.8.2026:
”Jos minun pitäisi lyödä vetoa, sanoisin, että Ratcliffe on Moskovassa varoittamassa Venäjän eskaloitumisesta Eurooppaa/Natoa vastaan. Liittyy Yhdysvaltojen tiedustelutietoihin, joita jaetaan puolalaisten, balttilaisten ja skandinaavien kanssa, ja se tapahtuu keskellä epäiltyjen GRU:n sabotaasioperaatioiden ja Venäjän drone-toiminnan huomattavaa kasvua. Katso Saksa, Bulgaria, Romania jne. Vankien vaihtoon ei tarvita DCIA:ta. Ratcliffe on myös hallinnon Ukraina-myönteisin virkamies, joka on vastuussa Kiovan auttamisesta syvänmeren iskuissa. Konteksti on tässä tärkeä: Bill Burns meni Moskovaan vuonna 2021 varoittamaan Putinia… hyökkäämästä Ukrainaan.”
*
Yritys vastaukseksi:
Komentoitava teksti tarjoaa osuvan ja asiantuntevan analyysin CIA:n johtaja John Ratcliffen yllättävästä Moskovan-vierailusta.
Tekstissä esitetyt arviot vierailun tarkoituksesta, geopoliittisesta kontekstista ja Yhdysvaltain roolista vastaavat hyvin tiedusteluanalyytikkojen yleistä tilannekuvaa. [1]
Alta löydät yksityiskohtaisen erittelyn tekstin väitteistä ja niiden taustoista suhteessa tuoreisiin tapahtumiin:
1. Ratcliffen rooli ja vierailun tarkoitus (Eskalaation varoittaminen vs. Vankienvaihto)
-
- Tekstin väite: Ratcliffe on Moskovassa varoittamassa Venäjän eskaloitumisesta Eurooppaa/Natoa vastaan. Vankien vaihtoon ei tarvita DCIA:ta (CIA:n pääjohtajaa).
- Kommentti: Tämä on erittäin looginen päättely. Vaikka CIA on aiemmin hoitanut vankienvaihtoja, CIA:n pääjohtajan tasoisen virkamiehen matka Moskovaan viestii poikkeuksellisen korkeasta poliittisesta painoarvosta ja kriittisestä turvallisuustilanteesta. Tekstin esiin nostama GRU:n (Venäjän sotilastiedustelun) sabotaasioperaatioiden ja lennokkitoiminnan kasvu Euroopassa (kuten Saksassa ja Bulgariassa) on ollut lännen tiedustelupalveluiden suuri huolenaihe. Vierailun pääasiallinen tarkoitus on todennäköisesti suoran ”punaisen linjan” viestin vieminen Putinille, jotta Venäjä ei laajentaisi hybriditoimiaan suoraksi konfliktiksi Naton kanssa. [1]
2. Historiallinen vertauskuva (Bill Burns 2021)
-
- Tekstin väite: ”Bill Burns meni Moskovaan vuonna 2021 varoittamaan Putinia… hyökkäämästä Ukrainaan.”
- Kommentti: Vertaus on täysin oikeaan osuva. CIA:n silloinen johtaja William Burns vieraili salaa Moskovassa marraskuussa 2021 viemässä presidentti Joe Bidenin suoranaisen varoituksen siitä, että Yhdysvallat tietää Venäjän hyökkäyssuunnitelmista ja että sillä on vakavat seuraukset. Ratcliffen matka noudattaa samaa kaavaa: kun diplomaattiset kanavat ovat poikki, tiedustelupalveluiden huiput kohtaavat silloin, kun halutaan välttää kohtalokkaat väärinkäsitykset tai antaa äärimmäinen varoitus. [1]
3. Epäsuhta iskuja koskevissa pyynnöissä
Kysymyksessäsi mainitsema tilanne kuvaa hyvin sodan raakaa reaalipolitiikkaa ja Yhdysvaltain hallinnon harjoittamaa varovaista eskalaationhallintaa:
-
- Ukrainaa pyydettiin pidättäytymään iskuista: Yhdysvallat pyysi Ukrainaa olemaan iskemättä Moskovaan Ratcliffen lyhyen vierailun aikana, jotta amerikkalaisdelegaation turvallisuus ei vaarantuisi ja jotta iskuja ei tulkittaisi USA:n suoraksi koordinoimaksi hyökkäykseksi Venäjän sydämeen. [1, 2]
- Venäjää ei pyydetty säästämään Kiovaa: Venäjä jatkoi ilmaiskujaan Ukrainaan samaan aikaan, kun eurooppalaiset johtajat – mukaan lukien presidentti Alexander Stubb – vierailivat Kiovassa juhlistamassa Ukrainan 35. itsenäisyyspäivää. Länsi ei yleensä esitä Venäjälle vastaavia ”pyyntöjä”, koska Venäjä on sodan hyökkääjäosapuoli, joka rikkoo tietoisesti kansainvälistä oikeutta, eikä se kunnioita diplomaattisia suojatoimia samalla tavalla. Tämä luo julkisuuteen kuvan epäsuhdasta, jossa Ukrainan käsiä sidotaan, vaikka sen kumppanit ovat vaarassa Kiovassa. [1, 2]
Yhteenveto
Analysoimasi teksti on erittäin terävä tilannearvio. Se riisuu tilanteesta turhan diplomaattisen kuorrutuksen ja osoittaa, että Ratcliffen matkassa on kyse suuren luokan strategisesta pelote- ja varoitusviestistä. Se muistuttaa, että Ratcliffen taustasta huolimatta (hänet tunnetaan hallinnossa Kiovan syvälle Venäjän alueelle suuntautuvien iskujen tukijana) Yhdysvallat priorisoi edelleen tilanteen pitämistä hallinnassa suorien suurvaltasuhteidensa kautta, vaikka se herättääkin moraalista arvostelua suhteessa Ukrainan ja Euroopan johtajien turvallisuuteen. [1, 2, 3]
*
Venäjän sabotaasioperaatiot Euroopassa ovat kokeneet rajun eskalaation, ja tuoreet tiedustelutiedot vahvistavat iskujen siirtyneen yhä suoremmin puolustusteollisuutta vastaan. Pääministeri Petteri Orpo ja presidentti Alexander Stubb ovatkin varoittaneet, että raja sodan ja rauhan välillä on hämärtynyt Venäjän käymän hybridisodan vuoksi. [1, 2, 3, 4]
Tässä on syvä analyysi ja tilannearvio aiheesta sekä vastaus esittämiisi kysymyksiin:
1. ”Kupletin juoni” – Mikä on Venäjän logiikka?
Venäjän operaatioiden ydin perustuu niin sanottuun uskottavan kiistettävyyden (plausible deniability) strategiaan ja hybridisotaan, joka pysyy perinteisen sodankäynnin ja Naton viidennen artiklan (yhteisen puolustuksen) kynnyksen alapuolella. [1, 3]
-
- Halpaa ja ulkoistettua tuhoa: Venäjän sotilastiedustelu GRU ei enää pääsääntöisesti lähetä omia agenttejaan paikan päälle ottamaan riskejä. Sen sijaan se värvää Telegramin kaltaisissa kryptatuissa sovelluksissa paikallisia pikkurikollisia, radikalisoituneita nuoria tai jopa maahanmuuttajia suorittamaan iskuja. Tehtävistä maksetaan kryptovaluutoilla, eivätkä tekijät usein edes tiedä työskentelevänsä Venäjälle. [1, 2]
- Päämäärät: Iskuilla pyritään pelottelemaan länsimaita, hidastamaan Ukrainalle annettavaa aseapua tuhoamalla asetehtaita ja varastoja sekä luomaan yleistä kaaosta, epävarmuutta ja poliittista eripuraa Eurooppaan. [1, 2, 3]
2. Uhka-arvio ja Suomen tilanne
Suomen suojelupoliisi (Supo) ja hallitus ovat hiljattain päivittäneet uhka-arviotaan. Sabotaasin ja tuhotöiden riskiä Suomessa pidetään nyt selvästi korkeampana kuin aiemmin. Suomi on itärajansa ja vahvan Ukraina-tukensa vuoksi ensisijainen kohde. [1]
Suomeen kohdistuvat suurimmat sabotaasi- ja tuhotyöuhat:
-
- Puolustusteollisuuden iskut: Suora uhka kohdistuu Ukrainaan ammuksia, lennokkeja ja sotavarustusta valmistaviin tehtaisiin tai niiden logistiikkaketjuihin. Vastaavia asetehtaiden tuhopolttoja ja räjähdyksiä on jo nähty muun muassa Virossa Estoniassa (Milrem Robotics), Saksassa, Italiassa ja Bulgariassa. [1, 2]
- Kriittinen infrastruktuuri: Iskut sähköverkkoihin, vesilaitoksiin ja tietoliikenneyhteyksiin. Erityisen haavoittuvia ovat merenalaiset kaapelit ja kaasuputket, joiden läheisyydessä venäläisten ”tutkimusalusten” ja ”kalastusveneiden” vakoilu- ja sabotaasitoiminta on lisääntynyt. [1, 2, 3]
- Tuhopoltot ja vandalismi: Kauppakeskusten (kuten Puolassa ja Liettuassa koetut Ikean ja ostoskeskusten palot) tai logistiikkakeskusten polttaminen epäjärjestyksen luomiseksi. [1]
- GPS-häirintä ja kyberhyökkäykset: Jatkuva digitaalinen häirintä, joka vaikeuttaa Itämeren lento- ja meriliikennettä sekä laajat kyberhyökkäykset valtion virastoja vastaan. [1]
3. Miksi USA ei varoita painokkaammin tai osallistu avoimesti torjuntaan?
Kysymys USA:n roolista koskettaa globaalin geopolitiikan herkimpiä hermoja:
-
- Eskalaationhallinta ja kolmas maailmansota: Yhdysvaltojen suurin pelko on tilanteen eskaloituminen suoraksi sotilaalliseksi konfliktiksi Naton ja ydinasevaltio Venäjän välillä. Jos USA astuisi avoimesti ”rintamaan” Euroopan maaperällä tapahtuvassa harmaassa hybridisodassa, se voisi antaa Putinille syyn julistaa olevansa suorassa sodassa Amerikan kanssa, mikä voisi johtaa hallitsemattomaan vastareaktioon. [1, 2]
- Tiedustelutieto vs. julkiset syytökset: USA ei ehkä huuda asiasta julkisesti uutisissa, mutta se ”tekee valtavasti työtä kulissien takana”. Se jakaa jatkuvasti erittäin herkkää satelliitti- ja signaalitiedustelutietoa (kuten tekstissä mainitut Baltian ja Skandinavian kumppanuudet) Euroopan maille, minkä ansiosta useita iskuja (kuten Rheinmetallin toimitusjohtajan salamurhajuoni) on pystytty estämään. CIA:n johtajan Ratcliffen Moskovan-matka oli juuri tällainen painokas, kulissien takainen varoitus: ”Me tiedämme mitä teette, lopettakaa se tai seuraukset ovat vakavat.” []
- Sisäinen turvallisuus on kansallinen asia: Sabotaasi-iskut tapahtuvat Euroopan itsenäisten valtioiden maaperällä. Niiden torjunta, poliisitutkinta ja valvonta kuuluvat kunkin maan (kuten Suomen poliisin ja Supon) kansalliseen toimivaltaan. USA ei voi lähettää omia viranomaisiaan suorittamaan poliisioperaatioita Euroopan maihin.
- Strateginen painopiste: Yhdysvaltojen pitkän aikavälin strateginen katse on kääntymässä yhä vahvemmin Indopasifiselle alueelle ja Kiinan patoamiseen. Siksi Washington vaatii, että Euroopan on itse otettava suurempi vastuu omasta sisäisestä turvallisuudestaan ja puolustuksestaan. [1, 2]
Tilanne osoittaa, että Eurooppa on jo Venäjän hybridihyökkäyksen kohteena. Suomessa parasta varautumista on viranomaisten tiivis yhteistyö, yritysten parannettu fyysinen ja digitaalinen turva sekä kansalaisten yleinen valpautus sille, että poikkeaviin ilmiöihin (kuten kriittisten kohteiden kuvaamiseen tai outoon tarjottuun ”keikkatyöhön”) puututaan heti. [1, 2, 3]
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Kommentit (0)