Robert F. Kennedy jr

https://ristojuhanikoivula.vuodatus.net/lue/2023/02/koronavirus-ei-ole-laboratoriosta

” Koronavirus EI OLE ”laboratoriosta”

Kusetuskampanjan sisältö on ollut, että korona-virusryhmän ikiaikaisia, laajalle jakautuneita ominaisuuksia esitetään muka ”mahdollisiksi syntyä vain laboratorio-olosuhteissa”…

Aivopierun lähettivät liikkeelle kaksi NATO:n-Bilderbergin-WEF:n infosoturia, (vale-)AIDS-rototetutkijat britti Angus Dalgleish ja norjalainen Birger Sørensen

Molemmat nämä herrat tekivät muuten ”Halosen-Rissalan-ihmepelastuksen” vuonna 2014 Ukrainan sotatoimialueen yläpuolella (jonne ei missään tapauksessa olisi saanut matkustajakoneella lentää!) alasammutun Malaysian Airlinesin MH17-matkustajakoneen matkasta, jossa oli menossa EU-maiden delegaatio Melbournen AIDS-rokote-maailmankonferenssiin.

Onnettomuudessa kuoli 6 EU:n johtavaa (parhaiten rahoitettua, paitsi Dalgleish ja Sørensen ja Pekka Sillanaukee, €100 mlj.) AIDS-rokotetutkijaa mukaan lukien alan maailmanjärjestön ja Melbornen konferenssin hollantilainen puheenjohtaja Joep Lange ja lisäksi parikymmentä heidän assistenttiaan, sihteeriään ja perheenjäsentään. Rokotetta ei ole vieläkään – ja tuskin koskaan tuleekaan.

https://nypost.com/2021/05/29/explosive-study-claims-to-prove-chinese-scientists-created-covid/

Räjähdysherkkä tutkimus väittää todistavansa kiinalaisten tiedemiesten luoneen COVIDin

Kirjoittanut Eileen AJ Connelly

29. toukokuuta 2021

Uusi, yllättävä tutkimus väittää saaneensa todisteita siitä, että kiinalaiset tiedemiehet loivat COVID-19:n laboratoriossa ja yrittivät sitten suunnitella käänteisesti viruksen versioita ”retromallintaakseen” sen näyttämään siltä, kuin se olisi kehittynyt luonnollisesti lepakoista.

Brittiläinen professori Angus Dalgleish ja norjalainen tiedemies Dr. Birger Sørensen kirjoittivat, että heillä on ollut alustavia todisteita ”viruksen retromallintamisesta Kiinassa” viime vuodesta lähtien, mutta akateemikot ja suuret lääketieteelliset lehdet ovat jättäneet heidät huomiotta, Daily Mail raportoi lauantaina viitaten pian julkaistavaan tutkimukseen.

Tutkimuksen johtopäätös on: ”todennäköisyys sille, että se on luonnollisten prosessien tulosta, on hyvin pieni.” Virus tappaa edelleen 12000 ihmistä päivässä ympäri maailmaa.

Dalgleish on lontoolainen onkologian professori, joka tunnetaan läpimurtotyöstään HIV-rokotteen parissa.

(Kun näkis vaan senkin ”työn”, RJK)

Sørensen on virologi ja lääkeyhtiö Immunorin puheenjohtaja. Immunor kehitti koronavirusrokote-ehdokkaan nimeltä Biovacc-19. Dalgleishilla on myös taloudellinen omistusosuus kyseisessä yhtiössä.

(Pelkkää sijoitus- ja valtiontukihuijausta tietysti; ei näkynyt eikä kuulunut mitään siitä firmasta eikä rokotteesta, RJK)

COVID-19-rokotetutkimuksensa aikana pari löysi ”ainutlaatuisia sormenjälkiä”, jotka viittaavat siihen, että virus ei ole peräisin luonnosta, he sanoivat. Paljastava vihje: harvinainen löytö COVID-19:ä kantavassa viruksessa neljän aminohapon rivistä, joilla on positiivinen varaus ja jotka sitoutuvat negatiivisiin ihmissoluihin.

”Fysiikan lait tarkoittavat, että neljää positiivisesti varautunutta aminohappoa ei voi olla peräkkäin”, Dalgleish kertoi Daily Mailille. ”Ainoa tapa saada tämä on keinotekoinen valmistus.”

(Puoskarit lörpsivät paskaa ja yrittävät kuulostaa ”hienolta”; jos FYSIIKAN LAIT noin todella sanovat, SE EI ONNISTU LABRASSAKAAN!, RJK)

He seurasivat myös julkaistua kiinalaista tutkimusta, josta osa oli tehty yhteistyössä amerikkalaisten yliopistojen kanssa, osoittaakseen, miten viruksen luomiseen tarvittavat työkalut oli väitetty rakennetun.

Suuri osa tarkastellusta työstä liittyi ”(toiminta)hyöty-tutkimukseen” (”gain of function” research), jossa luonnollisia viruksia manipuloidaan laboratoriossa niiden tarttuvuuden parantamiseksi mahdollistaen tiedemiesten tutkia niiden mahdollista vaikutusta ihmisiin.

(Hewompaskaa, ja osoittaa, että nämä infhosotavaarit eivät ymmärrä tieteestä!

Ensinnäkään PERUSTUTKIMUKSESSA EI EROTELLA ”HYÖTY”-tutkimusta muusta, siitä (paikkansapitävästä mutta muka silti) ”HYÖDYTTÖMÄSTÄ” perustutkimuksesta, vaan sellainen EROTTELU on HAISTAPASKANTIEDETTÄ! Kun lopputulosta määritelmällisesti perustutkimuksessa EI TIEDETÄ ennakkoon, EI TIEDETÄ HYÖTYJÄKÄÄN (paitsi että NIITÄ ON ja pirusti, kunhan vain tulokset ovat TOSIA!)

Lisäksi TÄYSIN UUDEN PANDEMIAPÖPÖN ”kehittäminen labrassa” on sekä käytännössä mahdotonta että myös ehdottoman turhaa! On olemassa jemmassa VANHOJA KOETELTUJA LUONNON LUOMIA PANDEMIAPÖPÖJÄ kuten isorokkoa, pernaruttoa, kaikkia influenssoja, ruttoa, koleraa, pilkkukuumetta!)

Yhdysvallat asetti tällaiselle tutkimukselle moratorion vuonna 2014. Mutta on mahdotonta tietää, käytettiinkö 600000 dollaria lääketieteelliseen tutkimukseen Kiinassa osoitettua rahoitusta ”toimintahyötytutkimukseen”, tohtori Anthony Fauci kertoi kongressille viime viikolla.

Brittiläinen professori Angus Dalgleish ja norjalainen tiedemies tohtori Birger Sørensen väittävät, että heillä on todisteita siitä, että COVID luotiin laboratoriossa.

”Luonnollisen viruspandemian odotetaan mutatoituvan vähitellen ja muuttuvan tarttuvammaksi, mutta vähemmän patogeeniseksi, mitä monet odottivat COVID-19-pandemian aikana, mutta mitä ei näytä tapahtuneen”, tiedemiehet kirjoittivat.

(On kyllä tapahtunut, ihan tavalliseen tapaan, RJK)

The Post ei saanut välittömästi yhteyttä tiedemiehiin kommentoidakseen.

Uutiset tutkimuksesta tulevat esiin samaan aikaan, kun kiinnostus COVID-19:n alkuperään on herännyt uudelleen. Pitkään oli väitetty, että virus levisi lepakoista ihmisiin kiinalaisella torilla. ”

***

Marco Rubio kyselee Faucilta aiemmista lausunnoista COVID-19:n alkuperästä

Senaattori Rubio kyselee Faucilta: ”Miksi hylkäsitte laboratoriovuototeorian?”

https://www.facebook.com/SeanHannity/videos/476352046988364

xxx

Oikeat tiedot löytyvät täältä:

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1873506120304165

”Stem Cell Research”

Vuosikerta 50, tammikuu 2021, 102115

Furiinin pilkkoutumiskohtia esiintyy luonnossa ​​koronaviruksissa

Kirjoittajien linkit avaavat päällekkäispaneelin Yiran Wu a, Suwen Zhao b:

https://doi.org/10.1016/j.scr.2020.102115

Creative Commons -lisenssillä

Kohokohdat

• Piikkiproteiinien fylogeneettinen puu paljastaa koronavirusten pääryhmät.

• Furiinin pilkkoutumiskohdat piikkiproteiinissa S1/S2 ovat yleisiä koronaviruksissa.

• Furiinin pilkkoutumiskohdat piikkiproteiinissa S1/S2 esiintyivät luonnossa ​​itsenäisesti useita kertoja koronaviruksissa.

Tiivistelmä

Piikkiproteiini on COVID-19:n, pandemian, jonka aiheuttaa SARS-CoV-2-irus, fokusoitu tutkimuskohde. 12 nukleotidin (12-nt) insertio (geneettinen mutaatio, jossa DNA- tai RNA-sekvenssiin lisätään 12 ylimääräistä emäsparia) piikkiä koodaavassa sekvenssissä S1/S2:een tuottaa furiinin pilkkoutumiskohdan, mikä on herättänyt kiistanalaisia ​​näkemyksiä viruksen alkuperästä.

Tässä tutkimuksessa analysoimme koronaviruksen piikkiproteiinien fylogeneettisiä suhteita ja kartoitimme furiinin tunnistusmotiivin sukupuussa. Furiinin pilkkoutumiskohdat esiintyivät useita kertoja itsenäisesti koronavirusperheen evoluutiossa, mikä tukee SARS-CoV-2:n luonnollista esiintymistä koskevaa hypoteesia.

1. Johdanto

Koronavirus SARS-CoV-2:n aiheuttama koronavirustauti 2019 (COVID-19) -pandemia leviää edelleen nopeasti. Tutkijat ympäri maailmaa tutkivat viruksen tartuntaprosessia ja etsivät terapeuttisia ratkaisuja taudin ehkäisemiseksi ja parantamiseksi. Piikkiproteiini on yksi tärkeimmistä kohteista COVID-19-tutkimuksessa, ei vain mekanismitutkimuksessa, vaan myös rokotteiden kehittämisessä ja terapeuttisten vasta-aineiden suunnittelussa (Premkumar et al., 2020, Abraham, 2020). Piikkiproteiini muodostaa homotrimerin (kuva 1A) ja työntyy virionin kalvon ulkopuolelle (Li, 2016, Wrapp et al., 2020, Walls et al., 2020). Se sitoutuu angiotensiinikonvertaasientsyymi 2:een (ACE2) ihmissolujen pinnalla, läpikäy konformaatiomuutoksia ja välittää virionin fuusiota ihmissoluihin (Li et al., 2003, Yan et al., 2020, Lan et al., 2020, Wang et al., 2020, Benton et al., 2020).

Kuva 1. SARS-CoV-2-piikkiproteiinin rakenne (PDB ID: 6VYB (Walls et al., 2020).
A) Piikkihomotrimeeri avoimessa konformaatiossa.
B) Piikkiproteiinin pilkkoutumiskohdat (merkitty nuolilla). Punainen kuva, S1; vaalean/tummansininen kuva, S2; tummansininen kuva, S2′). (Tämän kuvatekstin väriviittausten tulkinta edellyttää artikkelin verkkoversiota.)

Piikkiproteiini koostuu kahdesta alayksiköstä: N-terminaalisesta S1-alayksiköstä, joka sisältää reseptoria sitovan domeenin, joka on vuorovaikutuksessa ACE2:n kanssa ja indusoi konformaatiomuutoksen, ja C-terminaalisesta S2-alayksiköstä, joka sisältää fuusiopeptidin, joka vastaa virionin ja ihmissolujen kalvojen fuusioinnista (Li, 2016). Jotta piikkiproteiini toimisi oikein, isäntäproteaasien on pilkottava se kahden alayksikön erottamiseksi (Simmons et al., 2013). SARS-CoV:n (aiheutti vakavan akuutin hengitystieoireyhtymän vuosina 2002–2003 ja kuului samaan lajiin kuin SARS-CoV-2) tutkimus osoitti, että pilkkoutuminen S1/S2-kohdassa lisää piikkiproteiinin fuusioitumista (Bosch et al., 2003). Tunnistettiin myös toinen pilkkoutumiskohta, joka tuottaa S2′:n (fuusiopeptidi ja S2:n C-terminaalinen alue) (kuva 1B) (Belouzard et al., 2009). S2′-kohta ei ole kaukana S1/S2-kohdasta, ja jommankumman tai molempien pilkkoutuminen voi johtaa piikkiproteiinin kahden alayksikön erottumiseen. Koronavirusten kohdalla on raportoitu useiden proteaasien, mukaan lukien TMPRSS2:n, pilkkoutumisesta vastaavan (Hoffmann et al., 2020, Glowacka et al., 2011); katepsiini CTSL (Bosch et al., 2008, Ou et al., 2020) ja trypsiini (Belouzard et al., 2009, Bertram et al., 2011).

Lähi-idän hengitystieoireyhtymää aiheuttavan koronaviruksen (MERS-CoV) piikkiproteiinin havaittiin pilkkoutuvan tehokkaammin toisen proteaasin, furiinin, avulla (Millet ja Whittaker, 2014). MERS-CoV:ssä sekä S1/S2- että S2′-kohdissa on sekvenssi RXXR, furiinin tunnistusmotiivi. Ihmiskehossa furiinia ilmentyy kaikkialla (Braun ja Sauter, 2019). Tämä voi selittää MERS:n aiheuttaman erittäin tappavan luonteen ja korkean useiden järjestelmien toimintahäiriöiden riskin (Millet ja Whittaker, 2014).

Yllättäen SARS-CoV-2:lla on furiinin tunnistusmotiivi S1/S2-kohdissa, mikä johtuu 12 nukleotidin pituisesta insertiosta, jota ei esiinny edes sen lähimmissä sukulaisissa (Walls et al., 2020, Coutard et al., 2020).

Tämä herättää salaliittoteorian, jonka mukaan tämä furiinin katkaisukohta voidaan luoda vain manuaalisesti, joten SARS-CoV-2 on luotava laboratoriossa.

Tässä tutkimuksessa analysoimme koronavirusten sekvenssejä ja havaitsimme, että furiinin katkaisukohtia esiintyi itsenäisesti useita kertoja evoluution aikana.

Tämä osoittaa, että furiinin katkaisukohdan luonnollinen esiintyminen SARS-CoV-2:n piikkiproteiinissa on erittäin mahdollista. Siten furiinin katkaisukohdan lisääminen SARS-CoV-2:n piikkiproteiiniin ei välttämättä ole manuaalisen työn tulosta.

2. Tulokset

2.1. Piikkiproteiinisekvenssien fylogeneettinen puu paljastaa koronavirusten pääryhmät

Koronavirukset kuuluvat Coronavidae-heimon Orthocoronavinae-alaheimoon (jota kutsutaan myös Coronavinae-heimoksi). Sukuja on neljä: Alphacoronavirus, Betacoronavirus, Gammacoronavirus ja Deltacoronavirus. Kaksi ensimmäistä sukua tartuttavat vain nisäkkäitä, kun taas kaksi viimeistä tartuttavat pääasiassa lintuja, mutta myös nisäkkäitä (Cui et al., 2019).

Keräsimme koronaviruksen piikkiproteiinien sekvenssejä InterPro-tietokannasta (Mitchell et al., 2019) ja suoritimme fylogeneettisen analyysin. Fylogeneettinen puu (kuva 2A) vastaa yleisesti koronavirusten raportoitua sukulaisuussuhdetta (Cui et al., 2019): kolme sukua (Betacoronavirus; Gammacoronavirus ja Deltacoronavirus) muodostavat kukin yhden kladin, kun taas vain Alphacoronaviruksella on pieni ryhmä sen ulkopuolella (katso kuva 5 edustavien sekvenssien osalta). Pois jätettyyn alfakoronavirusryhmään kuuluu Rhinolophus-lepakkokoronavirus HKU2, jonka raportoitiin olevan läheistä sukua kahdelle tyypilliselle alfakoronavirukselle, ihmisen koronavirukselle NL63 ja ihmisen koronavirukselle 229E, fylogeneettisessä analyysissä, joka perustui RNA-riippuvaiseen RNA-polymeraasia koodaavaan alueeseen (Cui et al., 2019). Rinnastimme kolmen viruksen koko genomit ja havaitsimme, että Rhinolophus-lepakkokoronavirus HKU2 on varsin ainutlaatuinen piikkiproteiinia koodaavan alueensa suhteen (kuva S1). Tämä tulos selittää, miksi tämä kladi erotettiin muista alfakoronaviruksista fylogeneettisessä analyysissämme.

Kuva 2. Koronaviruksen piikkiproteiinisekvenssien fylogeneettinen puu.
A) Koronaviruksen suvut huomioiden.
B) Betakoronaviruksen alapuu, jossa on alalajit huomioiden.

Lisäksi Betakoronaviruksen viisi alasukua esitettiin hyvin monofyleettisinä (kuva 2B): Sarbecovirus (esim. SARS-CoV-2 ja SARS-CoV), Merbecovirus (esim. MERS-CoV), Embecovirus (esim. ihmisen koronavirus OC43 ja ihmisen koronavirus HKU1, molemmat aiheuttavat nuhakuumeen) ja kaksi pientä alasukua Hibecovirus ja Nobecovirus. Hibecovirusta ja Nobecovirusta on löydetty toistaiseksi vain lepakoista, ja fylogeneettinen analyysimme osoittaa, että ne ovat sukua Sarbecovirukselle.

2.2. Furiinin pilkkoutumiskohta piikkien S1/S2 kohdalla esiintyy myös Sarbecovirusta lähellä olevassa viruksessa.

Kartoitimme furiinin tunnistusmotiivin RXXR sekä S1/S2- että S2′-kohdissa piikkiproteiinisekvenssien fylogeneettisissä puissa (kuva 3, kuva 4, kuva 5 ja S2, S3). Sarbecovirus + Hibecovirus + Nobecovirus -kladissa (kuva 3) furiinin pilkkoutumiskohtia esiintyy kummassakin kohdassa vain rajoitetusti. SARS-CoV-2-kannoilla (lisäsimme myös sekvenssejä GISAID-tietokannasta) on furiinin pilkkoutumiskohtia piikkien S1/S2 kohdalla.

Lisäksi SARS-CoV-2 on ainoa Sarbecovirus-alasuvun virus, jolla on tämä ominaisuus, kun taas edes sen lähimmillä sukulaisilla, lepakkokoronaviruksella RaTG13 (sekvenssi-identiteetti 97,7 %) ja muurahaiskäpyviruksilla (92,9–90,7 %), ei ole furiinikohtaa. Hibecoviruksessa, Sarbecoviruksen sisarhaarassa, Hipposideros-lepakkokoronaviruksella, joka kerättiin vuonna 2013 Zhejiangin maakunnassa Kiinassa, on furiinikohta S1/S2:ssa. Mielenkiintoista kyllä, toisella Hibecoviruksen jäsenellä ei ole tällaista kohtaa, samoin kuin SARS-CoV-2:lla ja sen lähisukulaisilla. SARS-CoV-2-kannat ja Hipposideros-lepakkokoronavirus (Zhejiang 2013) eivät ole sisarryhmiä, mikä on sopusoinnussa niiden furiinin pilkkoutumiskohtien erillisten sekvenssimallien kanssa piikkikohdassa S1/S2 (kuva 6A). Lisäksi kaksi Nobecovirukseen kuuluvaa lepakkokoronaviruskantaa HKU9 ovat ainoat Sarbeco-virus + Hibecovirus + Nobecovirus -haaran jäsenet, joilla on furiinin pilkkoutumiskohta piikkikohdassa S2′. …”

Kuva 3. Furiinin tunnistusmotiivin kartoitus piikkiproteiinisekvenssien fylogeneettisessä puussa, Sarbecovirus + Hibecovirus + Nobecovirus -kladi. SARS-CoV-2-kladissa olevat sekvenssit ryhmiteltiin 95 %:n identiteettikynnyksellä; SARS-CoV-2-kladissa ryhmiteltiin 99 %:n identiteettikynnyksellä.

Kuvasta ilmoittaa, kyseinen ”Furin cleavage sites -naula” tai ”-piikki” esiintyy riippumattomasti coronavirus evoluutiossa ja lisäksi ERI PAIKOISSA eri viruksilla. Kaikilla viruksilla ei ole vaarallinen ihmisen kanssa, joskin tuo vaikuttaa olevan ihmiselle tarttuvuuden edistäjänä.

… Furiinin pilkkoutumiskohtia esiintyy luonnollisesti koronaviruksissa

Kuva 5. Furiinin tunnistusmotiivin kartoitus piikkiproteiinisekvenssien fylogeneettisessä puussa, Alphacoronavirus + Gammacoronavirus + Deltacoronavirus -kladi. Sekvenssit ryhmittyneinä 95 %:n identtisyyskynnyksellä.

Vastaava kartoitus Alphacoronavirus + Gammacoronavirus + Deltacoronavirus -tyypeillä.

2.3. Furiinin pilkkoutumiskohdat ovat yleisiä Betacoronaviruksessa

Kartoitustuloksemme osoittivat, että furiinin tunnistusmotiivi on yleisempi Merbecoviruksessa ja Embecoviruksessa (kuvat 4 ja S2, S3). Merbecoviruksessa furiinin pilkkoutumiskohtia piikin S1/S2 kohdalla esiintyy kolmessa kladissa: MERS-CoV-kannoissa, lepakon koronaviruksen HKU5-kannoissa ja koronaviruksessa Neoromicia/PML-PHE1/RSA/2011 sukulaisineen (kuvat 4A ja S2). Lisäksi MERS-CoV ja lepakon koronavirus HKU5 ovat ainoat Merbecoviruksen kladit, joilla on furiinin pilkkoutumiskohta S2′:ssä.

Embekoviruksessa furiinin tunnistusmotiivi piikin S1/S2 kohdalla on universaali: Kaikilla kannoilla muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on furiinin pilkkoutumiskohtia piikin S1/S2 kohdalla (kuvat 4B ja S3). Mielenkiintoista kyllä, Longquan Aa -hiiren koronavirus (Wang et al., 2015) menettää tämän furiinikohdan, kun taas sen lähisukulaiset (esim. Kiinan Rattus-koronavirus HKU24, sekvenssi-identiteetti 96,0 %) säilyttävät furiinin pilkkoutumiskohdan. Tämä tarjoaa esimerkin luonnostaan ​​esiintyvästä sekvenssivariaatiosta piikin S1/S2 kohdalla läheisesti sukua olevien koronavirusten joukossa. Lisäksi piikin S2′ kohdalla vain useilla yksittäisillä kannoilla on furiinin tunnistusmotiivi (kuva S3).

2.4. Furiinin pilkkoutumiskohtia esiintyy myös muissa koronavirussukuissa

Kartoitustuloksemme osoittivat, että furiinin pilkkoutumiskohtia on laajalti läsnä koko koronavirusperheessä (kuva 5). Piikin S1/S2 kohdalla furiinin tunnistusmotiivi on yleinen Gamma-koronaviruksessa ja sitä esiintyy myös kahdessa alfakoronaviruksen kladissa: kissan koronaviruksessa ja sen sukulaisissa sekä Chevrierin peltohiiren koronaviruksessa. Piikissä S2′ furiinin tunnistusmotiivi esiintyy useissa itsenäisissä kladeissa, jotka kattavat kaikki kolme sukua. Merkillepantavaa on, että kahdessa ihmisen koronaviruksessa Alphacoronavirus, joka aiheuttaa tavallista flunssaa, HCoV NL63:lla on furiinin pilkkoutumiskohta piikissä S2′, kun taas HCoV 229E:llä (proteiinisekvenssin identtisyys 63,8 %) tämä ominaisuus puuttuu.
..

Kuva 6. Furiinin pilkkoutumiskohtien sijainnit S1:n ja S2:n liitosalueella. A) Betacoronaviruksen piikkiproteiinin S1/S2-alueen edustavan alueen moninkertainen sekvenssien rinnastus, jossa furiinin tunnistusmotiivit on korostettu (punaiset värilaatikot sekvenssien rinnastuksessa). Piikkiproteiinisekvenssien fylogeneettinen puu on väritetty osoittamaan alasukuja (värityskaavio sama kuin kuvassa 2B). B) Furiinin pilkkoutumiskohtien sijainnit eri koronavirussukuissa (punainen sarjakuva, furiinin tunnistusmotiivi; punainen nuoli, pilkkoutumiskohta); rakenteet: SARS-CoV-2, PDB ID 6VYB (Walls et al., 2020), johon on lisätty puuttuva silmukka; kissan koronavirus (FCoV) UU16, homologiamalli perustuu PDB ID 5SZS:ään (Walls et al., 2016); tarttuvaa keuhkoputkentulehdusta aiheuttava koronavirus (IBV), PDB ID 6CV0 (Shang et al., 2018). (Kuvatekstien väriviittausten tulkintaa varten lukijaa kehotetaan tutustumaan artikkelin verkkoversioon.)

2.5. Furiinin katkaisukohdat esiintyivät itsenäisesti kuusi kertaa Betacoronaviruksessa

Piikkien S1- ja S2-domeenien yhdistävien alueiden linjaus edustavassa Betacoronaviruksessa (kuva 6A) osoittaa, että tämä alue on vähemmän säilynyt kuin vierekkäiset taittuneet S1- ja S2-segmentit. Alasuvun sisällä sekvenssit ovat hyvin linjassa, mutta alasuvojen välillä samankaltaisuus on vähäistä. SARS-CoV-2-piikkien S1/S2 furiinin katkaisukohta muodostuu PRRA:n insertiosta verrattuna muihin Sarbecoviruksiin, mukaan lukien läheiseen sukulaiseen RaTG13:een, mikä osoittaa, että se esiintyi hyvin äskettäin ja itsenäisesti. Vastaavasti Hipposideros-lepakkokoronaviruksella (Zhejiang 2013) Hibecoviruksessa on itsenäisen alkuperän furiinikohta, vaikka esiintymisaikaa on vaikea määrittää, sillä tässä alasuvossa on julkaistu vain kaksi sekvenssiä.

Sekä merbekoviruksella että embekoviruksella on useita koronaviruslajeja, joissa on furiinin pilkkoutumiskohtia piikeissä S1/S2, mutta niiden tilanteet ovat erilaiset: Merbekoviruksessa furiinin pilkkoutumiskohdat ovat vallitsevia kolmessa ei-sisarkladissa (kuvat 4A ja 6A). Lisäksi furiinin tunnistusmotiivien sijainnit linkitysalueilla ovat ainutlaatuisia jokaiselle kladille, kuten sekä proteiinisekvenssien (kuva 6A) että nukleotidisekvenssien (kuva S4A) rinnastukset osoittavat. Nämä osoittavat, että merbekoviruksen kolmesta kladista furiinin pilkkoutumiskohdilla on itsenäinen alkuperä. Embekoviruksessa sitä vastoin kaikki furiinin pilkkoutumiskohdat ovat variaatioita, jotka perustuvat 5 aminohapon alueeseen, jolla on konsensussekvenssi RRXRR. Alue on hyvin linjassa sekä proteiini- että nukleotidisekvensseissä (kuvat 6A ja S4B). Tämä viittaa siihen, että embekoviruksen furiinin pilkkoutumiskohdilla on yhteinen esi-isä. Lisäksi alfakoronaviruksessa ja gammakoronaviruksessa S1/S2-pilkkoutumiskohdat sijaitsevat eri silmukassa kuin beetakoronaviruksessa (kuva 6B), joten furiinin pilkkoutumiskohdat piikkien S1/S2-kohdissa näissä kahdessa suvussa esiintyivät evoluutiossa erillään beetakoronaviruksen vastaavista kohdista.

3. Keskustelu

Furiinin pilkkoutuminen on kriittistä monille virussairauksille, mukaan lukien HIV, ebola ja influenssa H5 ja H7 (Becker et al., 2012). Furiini on kaikkialla ilmentyvä proteaasi. Ihmiskehossa sillä on laajempi levinneisyysalue kuin piikkien pilkkomisesta vastaavalla pääproteaasilla, TMPRSS2:lla (kuva S5). Siksi koronavirukset, joissa on piikkien sisältämä furiinin pilkkoutumiskohta, voivat olla leviämisessä etulyöntiasemassa. Furiinin pilkkoutumiskohdan deleetiot SARS-CoV-2:ssa heikentävät replikaatiota hengitystiesoluissa (Johnson et al., 2020) ja patogeneesiä hamsterissa (Johnson et al., 2020, Lau et al., 2020). Furiinin estäjät estävät virustuotantoa ja sytopaattisia vaikutuksia munuaissoluissa (Cheng et al., 2020).

Luonnollisia polymorfismeja, jotka menettävät furiinin tunnistusmotiivin SARS-CoV-2-piikissä S1/S2, on havaittu, mutta ne ovat hyvin harvinaisia ​​(Xing et al., 2020). Tämän alueen variaatiot ovat yleisempiä in vitro -viljelmissä viruksissa kuin kliinisistä näytteistä eristetyissä viruksissa, mikä viittaa siihen, että tämä katkaisukohta on valintapaineen alla ihmiskehossa (Lau et al., 2020, Liu et al., 2020).

Analyysimme osoittaa, että furiinin katkaisukohtia piikissä S1/S2 esiintyi useita kertoja itsenäisesti koronaviruksessa. Näin ollen kohdan luonnollinen esiintyminen SARS-CoV-2:ssa on erittäin mahdollista. Tätä tukevat edelleen muut havaitut luonnolliset variaatiot S1:n ja S2:n liitosalueella: Luonnollinen insertio SARS-CoV-piikissä, vaikkakaan se ei liittynyt furiinin tunnistusmotiiviin, on raportoitu (Zhou et al., 2020). Embecoviruksessa; Longquan Aa -hiiren koronaviruksessa (Wang et al., 2015) on kehyssiirtomutaatio, joka johtaa furiinin tunnistusmotiivin menetykseen (kuva S4B); jotkut hiiren koronaviruskannat menettävät furiinin tunnistusmotiivin substituutiomutaatioiden kautta (kuva S3), esim. MHV-2:ssa (Yamada et al., 1997). Furiinin pilkkoutumiskohdan menettämisen lisätutkimukset Embecoviruksessa auttaisivat tulkitsemaan betakoronavirusten S1/S2-pilkkoutumista.

Lisäksi furiinin pilkkoutumiskohtien itsenäiset esiintymiset pintaglykoproteiineissa eivät ole ainutlaatuisia koronavirukselle: influenssan hemagglutiniinin osalta vain H5:llä ja H7:llä on furiinin pilkkoutumiskohtia (Bottcher-Friebertshauser et al., 2013); ja nämä alatyypit ovat etäisissä fylogeneettisessä puussa (kuva S6). ”