Puheenvuoro-blogit
Hyväosaisen utopia vs. vähävaraisen todellisuus – Suomi pudonnut pohjoismaiden kyydistä
Suomalaiseen juhlapuhekulttuuriin kuuluu sitkeä myytti siitä, että meillä on ”maailman paras sosiaaliturva” ja järjestelmä, joka pitää kaikista huolta. Tämän illuusion suojista on helppo huudella moraalisaarnoja siitä, miten tukien varassa eläminen on pelkkää luksusta ja vapaaehtoista joutilaisuutta. Todellisuus on kuitenkin toinen.
Kun katsotaan faktoja ja verrataan Suomea muihin Pohjoismaihin, paljastuu karu totuus: Suomesta on kovaa vauhtia tulossa Pohjolan ainoa maa, jossa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat on jätetty kylmästi oman onnensa nojaan.
_____________________________________________________________________________________________
Tässä on suora vertailu siitä, miten vähävaraisen arki eroaa Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä:
1. Perusturvan riittävyys minimi elintasoon
-
- Suomi: Perusturva ei kata enää edes välttämättömiä minimikuluja. Järjestelmä on ajautunut kriisiin leikkausten, suojaosien poistamisen ja indeksijäädytysten myötä.
- Ruotsi: Sosiaalituki (försörjningsstöd) on sidottu tiukasti ja reaaliaikaisesti todellisiin elinkustannuksiin, mikä takaa vähimmäisvakauden.
- Tanska: Tukien perustaso on huomattavasti korkeampi, mikä ylläpitää ostovoimaa myös työttömyyden aikana.
- Norja: Tuet reagoivat herkästi inflaatioon, ja ne on mitoitettu turvaamaan säällinen elintaso kriisienkin keskellä.
2. Sairastamisen hinta ja maksukatot (vuosittaiset enimmäiskulut)
-
- Suomi: Sairastaminen on pienituloiselle rangaistus. Terveydenhuollon asiakasmaksukatto on peräti 815 euroa vuodessa ja lääkekatto 636 euroa. Pitkäaikaissairas työtön voi joutua maksamaan pelkistä perusmenoistaan yli 1 450 euroa vuodessa.
- Ruotsi: Julkisen terveydenhuollon ja lääkkeiden korkeasuojat (högkostnadsskydd) ovat yhteensä vain noin 400 euroa vuodessa.
- Tanska: Suuri osa perusterveydenhuollosta ja sairaalahoidosta on kokonaan maksutonta, eikä vastaavia massiivisia omavastuita tunneta.
- Norja: Maksukatto (frikort) on noin 260 euroa vuodessa, minkä jälkeen valtio korvaa lähes kaiken.
3. Ruoan verotus (Arvonlisävero)
-
- Suomi: Elintarvikkeiden ALV on 14 %. Korkea verotus puree kipeimmin niihin, joilla lähes kaikki rahat menevät ruokakauppaan.
- Ruotsi: Ruoan arvonlisävero puolitettiin 6 prosenttiin vähävaraisten ja perheiden ostovoiman tukemiseksi.
- Tanska: ALV on 25 %, mutta tämä kompensoidaan suoraan huomattavasti korkeammilla sosiaalietuuksilla ja palkkatasolla.
- Norja: Ruoan ALV on 15 %, mutta maan yleinen ostovoima ja tulotaso ovat moninkertaiset Suomeen verrattuna.
4. Köyhyysriski ja sosiaaliset seuraukset
-
- Suomi: Pienituloisten määrä ja köyhyysriski ovat jatkuvassa kasvussa. Lakisääteisten tukien riittämättömyys näkyy suoraan siinä, että tuhannet ihmiset joutuvat hakemaan ruokansa viikoittain leipäjonoista tai muista hyväntekeväisyyttä harjoittavista organisaatioista SPR, Kirkon diakonia jne.
- Ruotsi: Järjestelmä pystyy suojaamaan alimpia tuloluokkia tehokkaammin, eikä laajamittaista kolmannen sektorin ruoka-aputarvetta tunneta samassa mittakaavassa.
- Tanska: Pohjoismaiden alin köyhyysriski. Vahva sosiaalinen turvaverkko estää tehokkaasti putoamisen.
- Norja: Valtion taloudelliset resurssit ja kohdennetut tuet pitävät suhteellisen köyhyyden matalana.
Tämä vertailu osoittaa, että puheet ”pohjoismaisesta hyvinvointimallista” ovat Suomessa enää pelkkä tyhjä kuori. Kansainväliset elimet ovat heränneet tilanteeseen jo kauan ennen nykyisiä leikkauksia. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on antanut Suomelle toistuvasti vakavia virallisia huomautuksia siitä, että maamme perusturvan taso on liian alhainen kattamaan ihmisarvoisen elämän vähimmäisvaatimuksia. Muut Pohjoismaat eivät näitä moitteita ole saaneet.
Kun tähän perustuslailliseen hätätilaan lisätään mm.osa-aikatyön 300 euron suojaosan poisto, järjestelmä on muuttunut kannustavasta rankaisevaksi. Työtöntä vaaditaan ottamaan työtä vastaan, mutta kun tarjolla on vain silpputöitä, niiden vastaanottaminen leikkaa tuet välittömästi ilman, että käteen jää mitään. Työttömien määrä tarjolla oleviin työpaikkoihin on noin 97% vs 3%.
____________________________________________________________________________________________
On helppoa elää omassa hyväosaisessa kuplassaan ja syyttää köyhyydestä yksilön omia valintoja. Mutta kun kylmät faktat lyödään pöytään, kyse on poliittisista valinnoista. Meillä ei ole varaa normalisoida nälkää ja hylkäämistä!
Hyvinvointivaltion mittari ei ole se, miten sen rikkaimmat pärjäävät, vaan se, miten se pitää huolta kaikkein heikoimmistaan.
__________________________________________________________________________________________
Lähteet:
-
- Euroopan neuvosto / Sosiaalisten oikeuksien komitea (ECSR): Viralliset huomautukset ja ratkaisut Suomen perusturvan liian alhaisesta tasosta suhteessa Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan.
- Kela (Kansaneläkelaitos): Tilastot ja viralliset tiedot vuosiomavastuista, lääkekatosta (636,12 € vuonna 2026) sekä terveydenhuollon asiakasmaksukatosta (815 € vuonna 2026).
- Eurostat: Pohjoismaiset elintaso-, tuloero- ja köyhyysriskivertailut (At-risk-of-poverty rate).
- Skatteverket (Ruotsi) & Verohallinto (Suomi): Arvonlisäverokantojen vertailu elintarvikkeiden osalta (Ruotsi 6 %, Suomi 14 %).
- Norden / Pohjoismaiden ministerineuvosto: Raportit pohjoismaisesta sosiaalituvasta ja vähimmäisbujeteista (Social trygghet i de nordiska länderna).
- KEHA-keskus / Työmarkkinatori: Työnvälitystilasto ja kuukausittaiset Työllisyyskatsaukset (Tilastot työttömien työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen suhteesta).
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Suomessa ei haluta järjestää työttömille edes tempputöitä kuten muissa mainituissa maissa on tehty. On halvempi pitää työttömät kohdeissaan ja samalla eräät poliittiset tahot voivat pilkata työttömiä työhaluttomiksi ja sohvaperunoiksi sekä tuilla eläjiksi.
Ilmoita asiaton viesti