Venäjän ohjusiskut – On aika luoda Ukrainalle mahdollisuus iskeä myös Venäjän puolelle laukaisu- ja varastointipaikkoihin

Heti sodan alkupäivinä presidentti Joe Biden kertoi Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden virkamiehille Valkoisessa talossa ja puolustusministeriössä, että Yhdysvalloilla on kolme tärkeää poliittista intressiä Ukrainassa.

“One, we are not going to allow this to suck us into a war with Russia.”

“Two, we need to make sure we can meet our Article 5 commitments with NATO.”

“Three, we will do what we can to help Ukraine succeed on the battlefield.”

Vapaasti suomennettuna nuo presidentti Joe Bidenin ja Yhdysvaltojen asettamat reunaehdot:

”Ensinnäkin emme aio antaa tämän viedä meitä sotaan Venäjän kanssa.”

”Toiseksi meidän on varmistettava, että voimme täyttää 5 artiklan mukaiset sitoumuksemme Natossa.”

”Kolmanneksi teemme kaikkemme auttaaksemme Ukrainaa menestymään taistelukentällä.”

Nuo kolme periaatetta kiteyttävät Yhdysvaltojen harjoittaman politiikan ja sotilasavunannon Venäjän Ukrainassa käymässä sodassa.

Yhdysvallat määrittelee koko Ukrainan avustamisen agendan, ei Eurooppa.

Kun tarkastelee Yhdysvaltojen toimintaa kaiken kaikkiaan yhdeksän kuukauden aikana, Yhdysvaltojen harjoittaman politiikan ja sotilasavunannon periaatteet ovat todellakin olleet johdonmukaisia noiden kolmen määritetyn intressin mukaisesti.

Biden totesi myös samassa yhteydessä Yhdysvaltojen kansallisesta turvallisuudesta huolehtiville virkamiehille:

“We do not want to see Ukraine defeated.”

Vapaasti suomennettuna:

“Emme halua nähdä Ukrainan tappiota.”

****

Yhdysvallat perusti jo marraskuussa 2021 Yhdysvaltojen johtavista kansallisen turvallisuuden asiantuntijoista ryhmän, joka on nimetty epämuodollisesti Tiikeri-ryhmäksi (Tiger Team). Kyse ryhmän perustamisessa oli Venäjän ja Ukrainan vastakkainasettelun prosessoinnista Yhdysvaltojen intressit huomioiden.

Tiger Team englanninkielisenä terminä on asiantuntijoiden ryhmä, joka on koottu työskentelemään tietyn tavoitteen tai tietyn ongelman ratkaisemiseksi. Termi on Yhdysvalloissa syntynyt käsite, jonka juuret juontavat 1960-luvulle (Third Annual Aerospace Reliability and Maintainability Conference, 29.6.-1.7.1964, s. 7).

Tuon ryhmän henkilökokoonpanoja Yhdysvallat ei ole paljastanut, mutta mukana on ainakin Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvonantaja (United States National Security Advisor, NSA tai virallisemmin The Assistant to the President for National Security Affairs, APNSA) Jake Sullivan. Toinen tiedetty henkilö ryhmässä on kansallisen turvallisuusneuvoston strategisen suunnittelun johtaja Alexander Bick (Director for Strategic Planning at the National Security Council, NSC). Mukana ryhmässä on myös virkamiehiä puolustusministeriöstä, eri osavaltioista, sisäisestä turvallisuudesta, energia- ja valtiovarainministeriöstä sekä Yhdysvaltain kansainvälisestä kehitysvirastosta.

Jake Sullivan pyysi marraskuussa 2021 Alex Bickiä johtamaan suunnittelutyötä Tiikeri-ryhmässä. Tiikeri-ryhmän tehtävä oli laatia käsikirjoitus (playbook) erilaisiin skenaarioihin Venäjän ja Ukrainan vastakkainasettelussa mukaan lukien Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan.

Kyse käsikirjoituksessa oli esimerkkisi Venäjän pakotteista, Ukrainan pakolaista ja Kiovassa olevien suurlähetystöjen kohtalosta. Erityistä on, että ryhmä käsitteli jo tuolloin ennen Venäjän hyökkäystä, miten varmistetaan Länsi-Euroopan maakaasutoimitukset, jos Venäjä pyrkii katkaisemaan energiavirrat. Käsikirjoituksen tuli sisältää myös Yhdysvaltojen toimet kahden ensimmäisen viikon ajalle Venäjän mahdollisen – tai paremminkin todennäköisen – hyökkäyksen jälkeen (The Washington Post 14.2.2022).

Tiikeri-ryhmän ensimmäisen iteraation käsialaa oli myös sotilasavun suunnittelu Ukrainalle jo ennen Venäjän hyökkäyksen käynnistymistä.

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan kymmenen päivää myöhemmin helmikuun 24. päivänä, kun tuo The Washington Postin juttu julkaistiin.

Tiikeri-ryhmä ja sen kokoontumiset ovat toistaiseksi olleet säännönmukaisia. Ryhmä pitää yleensä kolme salassa pidettävää istuntoa viikossa.

Tiikeri-ryhmää ja sen tehtäväluetteloa päivitettiin heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen, mistä kertoi neuvonantaja Jake Sullivanin 28. helmikuuta allekirjoittama muistio (The New York Times 23.3.2022). Kyse oli marraskuussa 2021 perustetun ryhmän toisesta iteraatiosta.

New York Timesin mukaan Tiikeri-ryhmällä oli merkittävä rooli nopeiden ja tiukimpien Venäjän-vastaisten pakotteiden laatimisessa heti, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan 24. helmikuuta.

Ryhmän toisen iteraation tehtävä oli analysoida myös mahdollisia Venäjän toimia Georgiassa ja Moldovassa.

****

Kun Venäjän sotilaalliset toimet Ukrainaa vastaan epäonnistuivat ennennäkemättömällä tavalla, Tiikeri-ryhmä oli tietoinen myös Venäjän taipumista mahdolliseen joukkotuhoaseiden käyttöön, mikä on New York Timesin (The New York Times 23.3.2022) ja myös monien muiden yhdysvaltalais- ja brittimedioiden mukaan Tiikeri-ryhmän laatimaan raporttiin kirjattu.

Inside Biden’s ‘Tiger Team’ that decides how to strike back if Russia deploys chemical, biological or nuke weapons (The Sun 24.3.2022).

Vapaasti suomennettuna tuo brittiläisen The Sunin (kotisivut) jutun otsikko:

Bidenin Tiikeri-ryhmä päättää, kuinka isketään takaisin, jos Venäjä käyttää kemiallisia, biologisia tai ydinaseita.

Kun Venäjä ei saavuttanut keväällä asettamansa aikataulun puitteissa sotatavoitteitaan, oli olemassa ilmeine vaara Tiikeri-ryhmän tietoon saatettuna, että Venäjä voisi käyttää Ukrainassa myös massatuhoaseita. Mitä Tiikeri-ryhmän suunnittelema takaisiniskussa sisältäisi, sitä ei ole saatettu julkisuuteen.

Venäjän hyökkäyksen aloittamisen jälkeen Tiikeri-ryhmän tehtäväksi oli annettu myös suunnitella toimenpiteitä, jos venäläiset laajentaisivat hyökkäystä mihin tahansa Naton jäsenmaahan tai niihin sotilassaattueisiin, jotka kuljettavat sotilasapua Ukrainaan Nato-maista tai Nato-maiden kautta. Nato-maiden lisäksi tuohon samaan maaryhmään on varmasti kuuluneet myös muut Ukrainaa sotilaallisesti avustavat länsimaat.

Toisin kuin vuonna 2014, Yhdysvaltojen hallinto oli nyt tällä kertaa todella varautunut ja miettinyt vastauksia jo ennen kuin Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan:

“As fears grow of potential Russian aggression against Ukraine, a “Tiger Team” led by the White House is quietly gaming out how the United States would respond to a range of jarring scenarios, from a limited show of force to a full-scale, mass-casualty invasion.” (The Washington Post 14.2.2022).

Vapaasti suomennettuna tuo The Washington Postin (kotisivut) juttuun kirjattu lause:

”Kun pelot Venäjän mahdollisesta hyökkäyksestä Ukrainaan kasvavat, Valkoisen talon johtama Tiikeri-ryhmä pohtii salassa, kuinka Yhdysvallat reagoisi erilaisiin järkyttäviin kehityskulkuihin [Venäjän] rajallisesta voimannäytöstä täysimittaiseen massatuhohyökkäykseen”.

Yhdysvallat oli varautunut vähintäänkin kohtuullisen hyvin Venäjän toimiin Ukrainan suhteen.

Mutta kuinkas sitten vastaavasti Euroopassa? Kuinka Eurooppa oli varautunut tai otettiinko täällä edes todesta niitä eurooppalaisjohtajien tietoon saatettuja Yhdysvaltojen tiedustelun tuottamia tietoja, joiden mukaan Venäjä hyökkää Ukrainaan?

****

Iso-Britannian entisen pääministerin Boris Johnsonin mukaan Emmanuel Macronin johtama Ranska oli pitänyt mahdottomana (in denial) Venäjän mahdollista hyökkäystä Ukrainaan. Saksan suhteen Boris Johnson oli soimannut Olaf Scholzin hallitusta siitä, että Saksa oli pitänyt parempana Ukrainan nopeaa sotilaallista tappiota pitkän konfliktin sijaan (CNN 23.11.2022).

“The German view was at one stage that if it were going to happen, which would be a disaster, then it would be better for the whole thing to be over quickly, and for Ukraine to fold.” (CNN 23.11.2022).

Vapaasti suomennettuna nuo Johnsonin sanat:

”Saksan näkemys oli jossain vaiheessa, että jos se [Venäjän hyökkäys] tapahtuisi, mikä olisi katastrofi, niin olisi parempi, että koko asia olisi nopeasti ohi ja Ukraina romahtaisi.”

Olaf Scholzin johtama Saksa siis toivoi ennen Venäjän hyökkäyksen käynnistymistä lyhyttä sotaa ja Venäjän voittoa.

Johnsonin listalla toinen Saksan asennetta peilaava maa oli Italia. Kyse oli Saksan ja Italian osalta riippuvuudesta venäläisestä maakaasusta, minkä takia Ukrainasta ei niin paljon välitetty.

Kun Venäjän hyökkäys alkoi 24.2.2022, Johnsonin mukaan noiden kolmen maan kannat toki heti muuttuivat.

Tosiasia kuitenkin on, että etenkin Italia ja Ranska ovat edelleen varsin pidättyväisiä auttamaan Ukrainaa riittävissä määrin sotilaallisesti. Saksa sen sijaan on avustanut paremmin. Verrattuna Yhdysvaltoihin noiden kolmen EU-maan sotilaallinen avustaminen on edelleen vähäistä suhteutettuna maiden taloudelliseen kyvykkyyteen. Pettymys on etenkin Macronin Ranska, kuinkas muuten.

Yllä olevien kuvien lähde Kielin maailmantalouden instituutti (Kiel Institut für Weltwirtschaft, IfW Kiel) ja instituutin laatima Kiel Working Paper No. 2218, August 2022 -asiakirja.

****

Euroopassa pelätään edelleen kovasti Venäjää. Se estää järkevien ja sodan nopeasti lopettavien strategioiden laatimista. Vai onko kyse siitä, että lasku halutaan maksattaa omahyväisesti vain Yhdysvalloilla?

Saksa ja Ranska ovat olleet ja ovat edelleen riskejä Euroopan turvallisuudelle. Ranska on entisenä suurvaltana pitänyt itseään suurena turvallisuustoimijana, jolla olisi kyvykkyyttä vaikuttaa Venäjään. Ranskalla on suuressa määrin samaa oiretta kuin mitä Suomella oli vuoteen 2022 saakka: että olisi erityistä osaamista ja kyvykkyyttä tuntea Venäjä ja vaikuttaa Venäjään. Suomi on nyt jo irtautunut tuosta harhakuvitelmasta, mutta Ranska edelleenkään ei. Saksa puolestaan potee yhä toisen maailmansodan traumaa ja tuon trauman pohjalta luomaansa riippuvuutta venäläisenergiasta.

Venäjä on käyttänyt Saksan ja Ranskan harhakuvitelmia tehokkaasti hyväkseen. Toisin kuin Yhdysvalloilla, Saksalla ja Ranskalla ei ole sellaisia vipuvartta, joilla ne kykenisivät vaikuttamaan Venäjään. Kyse on sotilaallisesta voimasta ja kyvykkyydestä käyttää tuota voimaa poliittisilla päätöksillä. Venäjä on kyennyt Saksan ja Ranskan avulla tehokkaasti vesittämään niitä Yhdysvaltojen esityksiä, joilla olisi menneinä vuosina edistetty Euroopan turvallisuutta. Esimerkkeinä Ukraina ja Georgian Nato-jäsennysprosessit.

Luojalle kiitos, että niin Pohjoismaissa, Baltian maissa kuin myös monissa Itä-Euroopan maissa on asiat viimeistään nyt nähty oikein ja turvallisuuspolitiikan yhteistyösuuntaus on ollut luotettaviin Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan.

Missä olisimmekaan täällä Euroopassa taas kerran ilman Yhdysvaltoja?

Olisimme täysin Venäjän kirveen alla.

Suomikin olisi.

****

Venäjä ei lopeta sotaa, ellei sodan hinta nouse niin suureksi, ettei Venäjä kykenisi sitä hintaa maksamaan.

Länsimaat päättävät, milloin sota loppuu – Ukraina ei sitä päätä. Länsimaat päättävät, milloin Ukraina saa Venäjän valtaamat alueet takaisin hallintaansa. Lännen nykyisillä päätöksillä Ukraina ei tule saamaan aluettaan hallintaansa niin, että ukrainalaiset voisivat jatkaa turvallista elämäänsä. Lännen nykyisillä päätöksillä Venäjä ei ole päättämässä sotaa. Pelkällä sotilasavulla sotaa ei päätetä, vaan tarvittaisiin muutakin.

Sodankulku on siis länsimaiden päätettävissä.

Venäjän käymää sotaa Ukrainassa johtaa kenraali Sergei Surovikin (Сергей Владимирович Суровикин, биография). Surovikin nimitettiin 8. lokakuuta erikoisoperaation (специальная военная операция, СВО) Yhteisjoukkojen (Объединённая группировка войск) komentajaksi. Sitä ennen Surovikin komensi erikoisoperaation Eteläisen ryhmien joukkoja (Южная группировка войск).

Surovikin on tuonut Venäjän sodankäyntiin uutta strategiaa. Rintamasodankäyntiin on tullut uutta painotusta ja uutena operaatioalueena on otettu siviilien elämiseen ratkaisevasti vaikuttavia sotatoimia, joita ovat veden ja sähkön saantiin vaikuttavat sotatoimet. Surovikinin iskukohteita ovat olleet Ukrainan sähköverkot, käyttövesiverkot ja televerkot.

Infrastruktuuri-iskut ovat tapahtuneet Surovikinin nimityksen jälkeen noin viikon välein. Viimeisin isku keskiviikkona 23.11.2022 oli jo kuudes isku. Venäjältä menee noin viikko valmistella uutta ohjus- ja drooni-iskua. Vastaava aikataulutus Surovikinilla oli kuta kuinkin myös Syyriassa.

Venäjä on hylännyt edellisen komentajan aikana toteutetun Tšetšenian sodasta tutun tuhoa ja valloita -sodankäyntitavan, jossa valloitettavaksi ajateltu alue tuhotaan ensiksi tykistöllä maan tasalle ennen etenemistä (US-blogi 19.6.2022). Tuo sodankäyntitapa ei osoittautunut Venäjälle Ukrainassa tehokkaaksi huomioiden Ukrainan suuri maantieteellinen laajuus. Mikä onnistui pienessä Tšetšeniassa, ei onnistunut laajassa Ukrainassa. Venäjältä oli loppumassa myös sotakalusto tuon sodankäynnin toteuttamiselle.

Sen sijaan edellisen komentajan aikana käyttöön otettu droonein tapahtuva sodankäyntitapa on edelleen voimassa.

****

Toistaiseksi länsi ei ole kyennyt löytämään kuudessa viikossa vastausta noihin Surovikin suunnittelemiin siviili-infrastruktuuri-iskuihin. Vaikuttaa siltä, että vastausta ei ole edes haettu. On ikäväkseni todettava, että länsi on jäänyt nyt neuvottomaksi. Kuudessa viikossa ei ole keksitty sodankäyntiin mitään uutta.

Myös rintamilla Surovikin on ottanut käyttöön uutta strategiaa. Käsittelin noita rintamia tarkemmin edellisessä blogikirjoituksessa (US-blogi 23.11.2022). Venäjän asevoimat on ottanut Surovikin johdolla käyttöön Venäjän kannalta edullisia puolustuslinjoja, joiden yli Ukrainan on vaikea hyökätä.

Nuo Venäjän puolustuslinjat saattavat olla kaukanakin vielä tämän vaiheen etulinjoista. Surovikin on ymmärtänyt maasto- ja luonnonolosuhteiden merkityksen sodankäynnille. Venäjällä on siis valmiutta vielä tässä vaiheessa jopa vetäytymiseen, mutta kuinka sitten ensi keväänä? Surovikinin pragmaattiset toimet ovat monilla rintamalohkoilla vähentäneet jopa merkittävästi Ukrainan armeijan etenemispotentiaalia.

Surovikin on hyvin päämäärätietoinen ja itseriittoinen henkilö. Hän on luonteeltaan vaikea. Tuo luonteenlaatu voi joskus olla etu, joskus haitta. Syyrian perusteella Surovikin on kuitenkin päämäärätietoisuudessaan pitkäjänteinen, mikä saattaa tuottaa meille ongelmia. Pitkäjänteisyydellä tarkoitan, että Surovikin malttaa odottaa sotatoimissaan sopivaa tilaisuutta ja oikeita olosuhteita.

Surovikinin päämäärä ajoittunee ensi keväälle. Surovikin pyrkii kypsyttämän yli talven Ukrainaa. Samaan aikaan kootaan sotavoimaa keväälle. Kutsuntojen sotilasainesta koulutetaan ja Venäjän sotateollisuus käy tauotta kolmivuorotyössä seitsemänä päivänä viikossa.

Yllä olevaan kuvaan liittyvä lainsäädäntöteksti löytyy täältä (№ 1365 ”Об особенностях правового регулирования трудовых отношений в отдельных организациях, их структурных подразделениях и на отдельных производственных объектах”).

Länsi ei ole nyt oikein pysynyt Surovikin strategioiden perässä ja muutosta strategiaan kaivattaisiin.

Ongelma on siis se, ettei länsi ole kyennyt reagoimaan Venäjän muuttuneeseen sodankäyntiin, joka on hyökkäys Ukrainan siviilien pohjimmaisia elämismahdollisuuksia vastaan.

Hyökkäys on aina paras puolustus. Rintamien suhteen yksi vaihtoehto olisi edellisessä blogikirjoitukseen kirjattu (US-blogi 23.11.2022), mutta lisäksi pitäisi ratkaista se ongelma, minkä Venäjä on aiheuttanut laajalla Ukrainan siviili-infrastruktuurin tuhoamisella.

Talvi on Ukrainan voitolle ratkaisun aika. Meillä ei ole varaa odottaa Surovikinin kevättä.

****

Mitä sitten lännen pitäisi nyt päättää ja tehdä?

”Ohjuksia ammuttiin Ukrainan asevoimien mukaan strategisista pommittajista Venäjän puolelta Volgodonskin ja Rostovin alueiden ilmatilasta ja Kaspianmereltä sekä kahdesta ohjusveneestä Mustaltamereltä.” (HS 23.11.2022).

Ilmasta laukaistavat risteilyohjukset ovat Kh-101-risteilyohjuksia (Х-101). Pommittajat ovat joko Tupolev Tu-95MS- (Ту-95МС) tai Tu-160-pommittajia (Ту-160). Lisäksi Venäjä käyttää sukellusveneitä laukaistuna Kalibr-sarjan (3К-14/С-14 Калибр) niitä risteilyohjaksia, jotka on tarkoitettu maakohteita vastaan 3M-14-sarjan ohjuksilla (3М-14). Osa iskuista tehdään rintamalta käsin pitkän kantaman raskailla 300 mm:n kaliiberin raketinheittimillä. Kyse on B 30 Smertš -raketin­heittimestä ( 9К58 «Смерч») 9M542-raketeilla (9М542).

Kh-101-risteilyohjuksien kantama on 4 000 kilometriä ja Kalibr-risteilyohjusten kantama on 2 600 kilometriä.

Niin Kh-101 kuin Kalibr on kehitetty ja tarkoitettu ensisijaisesti Nato-maita vastaan käytävään sotaan, mistä kertoo myös pitkä kantama. Surovikin käytti Kh-101-ohjuksia paljon Syyriassa, mistä juontunee niiden käyttöstrategia nyt myös Ukrainassa.

Kyse ei ole halvoista ohjuksista. Yksi Kh-101-ohjus maksaa ukrainalaislähteiden mukaan dollareissa noin 13 miljoonaa, joten tosiaankaan halvasta lystistä ei ole kyse. Kalibr-ohjuksetkin maksavat noin puolet Kh-101-ohjusten hinnasta. Harhaan laukaistuilla ohjuksilla Venäjä tekee kalliita monttuja Ukrainan teihin ja maastoon.

Kh-101- ja Kalibr-ohjuksilla suoritetulla hyökkäyksellä Venäjä sai keskiviikkona marraskuun 23. päivänä Ukrainan lähes sähköttömäksi.

Venäjä ei nyt yhdeksän kuukauden jälkeen käy enää tätä sotaa todellakaan kuten se kävi sotaa Tšetšeniassa tai kuinka se kävi sotaa Georgiassa. Venäjä käy nyt sotaa kuin se kävisi sotaa Nato-maita vastaan. Tuo sodankäyntitapa tarkoittaa, että sotaa ei käydä niinkään eturintamilla Ukrainan sotavoimaa ja sotilaita vastaan, vaan Venäjän alueelta laukaistuilla pitkän kantaman aseilla ukrainalaista yhteiskuntaa vastaan, maan siviileitä vastaan. Rintamien suhteellinen merkitys Venäjän sotatoimissa on Surovikinin myötä toistaiseksi pienentynyt.

Venäjä on alkanut nyt käydä sotaa ikään kuin etätyönä.

Tuo Surovikinin valitsema strategia on Venäjän kannalta ymmärrettävä. Tuo strategia huomioi Venäjän tämänhetkisen heikon kyvykkyyden käydä menestyksellistä rintamasotaa länsiaseita vastaan.

****

Venäjä käyttää hyväkseen Ukrainassa yhtä Yhdysvaltojen yhtä tärkeää poliittista intressiä kolmesta:

”Ensinnäkin emme aio antaa tämän viedä meitä sotaan Venäjän kanssa.”

Venäjä pommittaa Ukrainaa omalta alueeltaan, jossa sen sotavoima on ikään kuin Yhdysvaltojen takaamassa turvassa. Venäjä hyödyntää nyt hyvin tuota Yhdysvaltojen Ukraina-strategian ensimmäistä kohtaa.

Tuosta hyödyntämisestä meidän on päästävä eroon, jotta sota saataisiin ratkaistua. Pelkän aseavun antaminen nykymuodossa Ukrainalle ei siis riitä ratkaisemaan sotaa. Sotapolitiikkamme ei ole tällä hetkellä aktiivista, vaan sotapolitiikkaamme on vain reaktiivista, jossa reagoimme aseavun laadulla Venäjä asettamiin uusiin haasteisiin. Kyse ei ole siitä, onko Ukrainalla vai eikö ole aloitetta rintamataisteluissa.

Kyse on nyt siitä, että Yhdysvaltojen ja meidän kaikkien on uskallettava nostaa panoksia. Venäjä on jo menettänyt Ukrainassa sodankäyntikyvykkyyttään siinä määrin, ettei Venäjä tule kohdistamaan Nato-maihin minkäänlaisia sotatoimia, vaikka me nostaisimmekin panoksia.

Venäjä ei käytä myöskään joukkotuhoaseita. Taktisiin ydinaseisiin liittyen Venäjälle on jo tehty epävirallisia reittejä pitkin selväksi, että ydinaseiden käytöstä Ukrainassa seuraisi vastaisku konventionaalisilla aseilla, jossa tuhottaisiin Venäjän koko kyky käydä sotaa Ukrainassa. Tuota samaa viestiä olisi syytä teroittaa myös virallisia kanavia myöten. Asia tulisi käydä valmiiksi läpi myös Natossa niin, että myös Saksa ja Ranska hyväksyisivät linjauksen ennalta.

****

Russia has committed war crimes in Ukraine, say UN investigators (The Guardian 23.9.2022).

Vapaasti suomennettuna tuo brittiläisen The Guardianin (kotisivut) uutisotsikko:

Venäjä on syyllistynyt Ukrainassa sotarikoksiin, sanovat YK:n tutkijat.

YK on arvovaltainen toimija. YK on siis todennut Venäjän syyllistyneen sotarikoksiin Ukrainassa.

Miksi nuo Venäjän tekemät sotarikokset on otettu länsimaissa vastaan ilman suurempia vastatoimia ja reagointia?

Venäjän sotarikokset on se, mihin meidän on syytä vedota tulevissa toimissamme. Uusia sotarikoksia ei enää sallita.

Jos Venäjä kävisi sotaa Nato-maita vastaan, se kävisi ohjussotaa. Nato-maita vastaan Venäjä voi varustaa noita Ukrainassa käyttämiään risteilyohjuksiaan tarvittaessa myös pienin taktisin ydinasein, mitkä sillä ovat varattuna sotaan Nato-maita vastaan kuten nuo itse ohjuksetkin.

On ilmeistä, että Venäjän käyttää Ukrainassa sitä ohjusvarastoa, joka oli varattu nimenomaan Naton varalle.

Tu-95MS- ja Tu-160-pommittajat kykenevät laukaisemaan tarvittaessa kaukaakin Nato-ilmatilan ulkopuolelta ohjuksia Nato-maiden kohteisiin, millä Venäjä on ikään kuin suojannut ohjusten laukaisua verrattuna siihen, jos ohjuksia laukaistaisiin maan kamaralta. Sama pätee sukellusveneisiin kuin pommittajiin. Myös sukellusveneet ovat laukaisualustoina kertaluokkaa turvatumpia kuin maan kamaralla olevat laukaisualustat.

Natolla on kyllä puolustussuunnitelma kaukaa Venäjän ilma- ja merialuksista laukaistuja risteilyohjuksia vastaan. Nato kyllä tietää, miten tuo venäläinen ohjuskäyttö torjuttaisiin. Tuon puolustussuunnitelman pohjalta tulisi nyt ratkaista myös Ukrainan riesana oleva venäläinen risteilyohjusmurhe.

Tarkoitan siis sitä, että Ukraina voisi puolustautua vastaavasti kuin jos Venäjä hyökkäisi risteilyohjuksin Nato-maahan.

****

”Länsi on investoinut Ukrainaan materiaalisesti ja poliittisesti jo niin paljon, ettei sillä ole varaa perääntyä.” (HS 25.11.2022).

Tuo Jussi Halla-ahon ajatus Helsingin Sanomiin kirjattuna on toivottavasti totta. Lännessä on mielestäni kuitenkin vielä valtioita, jota saattavat vielä kääntää kelkkansa.

On selvää, että jatkossa Ukrainalle tulee sallia aseapuna myös sellaista kaukovaikutteista ohjusaseistusta, jolla se yltää Venäjän puolelle. Venäjälle on luotava painetta ja tehtävä selväksi, että aseavulla Ukrainalle sallitaan tämä mahdollisuus.

Venäjä on tällä hetkellä sotilaallisesti niin heikko, ettei sillä ole riittäviä sotilaallisia resursseja esittämänsä vastalauseensa taakse. En näe, että Yhdysvalloille olisi enää erityistä riskiä joutua sotaan heikentynyttä Venäjään vastaan, koska nykykuntoinen Venäjä ei tule iskemään Nato-maahan. Venäjällä ei vain ole enää riittäviä resursseja iskeä.

Hakekaapa Googlella tai Qwantilla Jas Gripen, Ukraine -hakusanayhdistelmälle tuloksia.

Tuloksia tulee paljon.

Hakutulokset osoittavat, että esimerkiksi arvostettu Rusi-ajatushautomo (The Royal United Services Institute for Defence and Security Studies, RUSI) suosittelee länsihävittäjien toimittamista Ukrainaan.

Tuo Rusin laatima raportti otsikolla The Russian Air War and Ukrainian Requirements for Air Defence löytyy täältä.

Yhdysvallat ei toistaiseksi ole sallinut hävittäjien toimittamista Ukrainaan. Linja on syytä viimeistään nyt muuttua Venäjän jatkuvasti pahenevien sotarikosten seurauksena. Viesti Venäjälle pitäisi olla selvä, että länsi tiukentaa nyt linjaansa. Tuollaista viestiä ei ole toistaiseksi ilmaantunut, vaikka ukrainalaiset ovat olleet ilman elämän perusedellytyksiä. Sähköä, lämpöä ja juomavettä.

Ruotsalaishävittäjä olisi erinomainen hävittäjävalinta maalle, joka olisi länsileiriin kuuluva, muttei kuitenkaan Nato-maa. Ukrainan hävittäjävalinta sodan jälkeenkin olisi siis Jas Gripen ennen Nato-jäsenyyttä.

Venäjän sodankäyntiin vaikuttava voisi olla jo pelkkä ilmoitus siitä, että länsi laajentaa sotilasavunatoa uusille rintamille niin, että Ukrainan iskukohteet voivat olla jatkossa Venäjän maaperällä tai että länsi tulee antamaan Ukrainalle pitkän kantaman ohjusten lisäksi myös länsihävittäjiä.

Me voimme vedota Venäjän tekemiin paheneviin sotarikoksiin Ukrainan kansaa kohtaan, mitä ei enää sallittaisi. Perusteena linjan koventamiselle olisivat siis erityisesti sotarikokset, joita Venäjä tekee siviiliväestölle tuolla siviili-infrastruktuurin tuhoamisella ohjuksin, raketein ja kamikazedroonein. Tuo oli se kynnys, jota Venäjän ei olisi pitänyt ylittää sodankäynnissään.

Saisiko pelkästään jo tuo uhkaus lopettamaan Venäjän siviili-infrastruktuurin tuhoamisen?

Yhdysvaltojen ja Naton on siis kovennettava linjaansa ja tehtävä se selväksi Venäjälle ja etenkin Surovikinille, mitä Venäjälle sallitaan sodankäynnissä Ukrainassa ja mitä ei sallita.

Länsirintamassa jatkuvia murheenkryynejä ovat olleet Saksa ja Ranska, Scholz ja Macron. Jos nämä kaksi valtiota ja niiden johtajat olisivat saaneet päättää, Ukrainaa ei enää olisi ollenkaan olemassa. Saksa ja Ranska olisi saatava viimein Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian linjalle. Noiden maiden olisi viimein otettava vastuunsa ja siirryttävä strategisessa ajattelussaan keskiajalta nykyaikaan. Saksan ja Ranskan harhakuvitelmat Venäjästä olisi viimein saatava lopullisesti ja pysyvästi tuhottua.

Kuka kykenisi länsimaailmassa muuttamaan Saksan ja Ranskan nykyaikaan sopimattomat vanhat kuvitelmat?