Katse itärajalta myös Itämerelle

Kun Suomessa puhumme Venäjästä ja turvallisuudesta, katse kääntyy ymmärrettävästi itärajalle. Meillä on Venäjän kanssa 1 340 kilometriä yhteistä rajaa, ja sen turvallisuudesta on pidettävä määrätietoisesti huolta. Itärajan tapahtumia on seurattava tarkasti myös jatkossa.

Mutta juuri nyt meidän kannattaa katsoa tarkasti myös toiseen suuntaan: Itämerelle.

Kansainvälisessä turvallisuuskeskustelussa on viime aikoina kiinnitetty yhä enemmän huomiota siihen, miten Venäjä kehittää kykyään häiritä läntisten maiden toimintaa ilman avointa sotilaallista yhteenottoa. Ukraina on ollut Venäjälle myös oppimisympäristö. Droonit, elektroninen sodankäynti, miinat, pitkän kantaman aseet ja tiedustelu muodostavat kokonaisuuden, josta meidän on syytä ottaa opiksi.

Itämerellä tähän liittyvät lisäksi varjolaivasto, kriittinen vedenalainen infrastruktuuri, satamat ja tietoliikenneyhteydet. Olemme jo nähneet GPS-häirintää ja epäselviä tapahtumia kriittisen infrastruktuurin ympärillä. Jokaisesta tapauksesta ei pidä tehdä Venäjän operaatiota ilman näyttöä. Samalla olisi virhe tarkastella kaikkia tapahtumia vain toisistaan irrallisina.

Harmaan alueen painostuksen logiikka on juuri tässä. Yksittäinen tapahtuma ei välttämättä näytä dramaattiselta eikä ylitä kynnystä, joka johtaisi voimakkaaseen vastareaktioon. Useat pienet häiriöt voivat kuitenkin yhdessä synnyttää epävarmuutta, vaikeuttaa toimintaa ja sitoa viranomaisten resursseja.

Suomelle Itämeren merkitys on poikkeuksellisen suuri. Suomi on saari. Noin 95 prosenttia tavarakaupastamme kulkee meritse. Ruoka, energia, lääkkeet, teollisuuden raaka-aineet ja vientimme tarvitsevat toimivia satamia ja turvallisia meriyhteyksiä. Kyse on suoraan suomalaisen yhteiskunnan toimintakyvystä.

Nato-jäsenyyden myötä asiaa on katsottava vielä laajemmin. Venäjä ei testaa vain sitä, pystyykö Nato puolustamaan rajojaan. Se testaa myös sitä, pystyykö Nato liikuttamaan joukkoja, polttoainetta ja materiaalia silloin, kun niitä todella tarvitaan. Pohjoisen Euroopan puolustuksessa Itämeren merkitys on siksi erittäin suuri.

Tämä ei tarkoita, että Itämerellä olisi käynnissä jokin välitön kriisi. Suomen turvallisuustilanne on vakaa, eikä suomalaisilla ole syytä pelkoon. Turvallisuudesta puhuttaessa on tärkeää olla rakentamatta tarpeettomia uhkakuvia. Hyvä varautuminen tekee juuri päinvastoin: se vähentää epävarmuutta ja nostaa kynnystä painostaa Suomea.

Siksi meidän kannattaa puhua Itämerestä nyt, eikä vasta sitten, jos jotain tapahtuu.

Itärajan turvallisuutta on vahvistettava edelleen. Samalla meidän on varmistettava, että satamamme toimivat, kriittinen infrastruktuurimme on suojattu ja yhteytemme länteen pysyvät auki kaikissa tilanteissa.

Itämeri ei ole Suomelle vain meri kartalla. Se on elintärkeä yhteytemme maailmaan, ja siksi myös yksi turvallisuutemme tärkeimmistä kysymyksistä.