Puheenvuoro-blogit
Vihreä siirtymä ja huoltovarmuus eivät enää kättele toisiaan
Helsingin kaupunki aikoo rakentaa uutta sähköistä raideliikennettä (ratikkalinjoja) parilla miljardilla. Tämä hanke ihmetyttää jo itsessään, koska lasku lankeaa veronmaksajille ennemmin tai myöhemmin verojen korotuksena. Käsittääkseni hanke ei tuota yhteiskunnalle mitään, pikemminkin lisää yhteiskunnalle kertyviä kustannuksia.
Autokantaa yritetään sähköistää puoliväkisin, vaikka kansalaisten kiinnostus ja erityisesti ostokyky eivät tue hanketta. Diesel-ajoneuvojen omistajia rokotetaan raskaalla kädellä, vaikka vakavan kriisin sattuessa kohdalle vanhemmat diesel-ajoneuvot ovat ainoita, jotka enää konevoimalla liikkuvat.
Sähköntuotantoa lisätään rakentamalla tuulivoimaa, joka tuottaa sähköä jos on tuulista.
Yhteiskunnan lisääntyvä sähköistyminen heikentää huoltovarmuutta alkaen kotitalouksista ketjun jatkuessa logistiikkaan ja aina teollisuustuotantoon saakka. Paperipostistakin ollaan hiljalleen luopumassa ja jos postin perinteinen logistiikka hävitetään, viestit eivät enää kulje perille muutoin kuin itse toimittamalla.
Ukraina on varoittava esimerkki siitä, miten sähkön käyttöön perustuva yhteiskunta voidaan lamauttaa. Ukraina ei ole ollut vihreän siirtymän mallimaa, joten siellä elämä jatkuu joten kuten sotatoimista riippumatta. Ihmiset osaavat elää ja kykenevät toimimaan vähäisemmälläkin sähkön määrällä, kun ylenpalttiseen elämään ei ole totuttu.
Mitä enemmän yhteiskunnan toimintoja säätelee vihreä siirtymä, sen heikompi yhteyskunnan kriisiresilienssi on.
Suomi on saari ja erittäin riippuvainen ulkomaan tuonnista. Jopa sähkön riittävyys on ajoittain ulkomaisen tunnin varassa. Vihreän siirtymän nimissä tapahtuva kehitys ei huomioi sitä, että myös ne maat, joista Suomeen sähköä siirretään, saattavat kriisissä tarvita itse tuottamansa sähkön.
Mikä on se prioriteetti, jossa sähköä tarvitseviä palveluita ryhdytään ajamaan alas, kun sähköt eivät riitä kaikille? Missä vaiheessa pysähtyvät miljardeja maksaneet ratikat ja sähköbussit? Missä vaiheessa sähköä saa pari tuntia vuorokaudessa, kuten Kiovassa pahimmillaan?
Venäjä ja Ukraina kestävät, koska niissä vihreää siirtymää ei ole vielä edes harkittu.
Täällä ihmiset alkavat vihaamaan toisiaan, kun ne kuusi lämmintä ateriaa jäävät syömättä.
Uuden Suomen blogipalvelussa bloggaajat julkaisevat tekstinsä itse ja niissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia.
Tässä menee iloisesti sekaisin kaksi asiaa: vihreä siirtymä ja yhteiskunnan sähköistyminen.
Vihreä siirtymä itsessään parantaa huoltovarmuuttamme, vähentäen riippuvuutta tuontienergiasta. Mm. parjatut sähköautot pystyvät varastoimaan energiaa akuissaan aivan kuten dieselautot tankeissaan.
Toinen asia on sitten riippuvuus sähköstä, joka on tosiasia. Siitä irtautuminen edellyttäisi mm. että palataan kerrostalojen lämmityksessä takaisin puun polttoon. Samalla pitäisi tuoda takaisin talonmiehet asiaa hoitamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos asiaa tsiikaa talouden suunnasta niin sekä fossiiliset että sattumavoima vie rahat ulkomaille. Turpeesta rahat jäisi Suomea pyörittämään mutta kun se on nou nou.
Kerrostaloja ei kait ole ikinä lämmitetty puilla ja ennen kaukolämpöaikaa ne lämmitettiin öljyllä ja sitä ennen ”koksilla” .
Ja tällä vihreällä siirtymällä ei ole yhtään mitään mitattavissa olevaa vaikutusta tohon ilmastoon joten kaikki rahankäyttö perustuu enemmän ideologiaan kuin tosiasioihin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos me haluamme turmella vesistömme ja kosteikot, maksaa energiasta paljon ja tuottaa runsaasti kasvihuonepäästöjä, niin turve on varteenotettava vaihtoehto.
Kerrostaloja on hyvinkin lämmitetty puilla, käytössä on ollut sekä kaakeliuuneja asunnoissa että vesikeskuslämmitys. Tuossa halkopinoja, eivät puut olleet makkaranpaistonuotiolle tarkoitettu.
https://finna.fi/Record/hkm.3A0BE2C8-A105-4EBD-BB4E-4776B0FDEC6F
https://finna.fi/Record/hkm.9D48E9AD-F818-4A64-97C8-29A669147707
Ilmoita asiaton viesti
Toki huoneistoja on lämmitetty puilla mutta keskuslämmitykset harvemmin pelkällä puulla.
Eikä turve kallista ole mutta sen ympärille kyhätty vero jne. helvetti nostaa hintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Toisin sanoen, kerrostaloja on lämmitetty puilla.
Turvepolttoaineen hinta ei pärjää kivihiilelle.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreä siirtymä päinvastoin edistää yhteiskunnan resilienssiä. Hajautettu sähköntuotanto uusiutuvien energialähteiden varassa on hyvinkin vaikeasti tuhottavaa ainakaan nopeasti. Jokaisen suuremman teollisuuskiinteistön katoilla olevat aurinkopaneelit ja tietysti omakotitalojen panelit tuottavat omavaraista energiaa useampana kuin parina tuntina päivässä. Biodieselin tuotanto vähentää riippuvuutta tuontiöljystä ja toki isot varmuusvarastot pitävät kuljetuskaluston pyörimässä pitkään.
Ukraina on pärjännyt paljolti sen vuoksi, että maahan on kuskattu läjäpäin aggregaatteja sähköä tuottamaan. Oikein mikään talotekniikka takkaa lukuunottamatta kun ei pelaa ilman sähköä. Jokainen kriisikestävyydestään huolestunut voi hommata sellaisen vaikka omalla parvekkeellaan käytettäväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Noinhan minäkin näen, olen osallistunut joidenkin kamiinoiden Ukrainahankintoihin ym välttämättömyys asioihin. Meistä sodanaikaisista tuntuu ( meitä useampikin ) nämä ” siirtymäriitit ” tositilanteessa eivät kerro varmuudesta elämään yhtikäs mitään, jollei siksi lueta poliitikkojen päiväunia omasta erinomaisuudestaan ! Asun kerrostalossa hki 00570 alueella, vanha talo, maalämpö, kaasuhellat ja sähkösauna taloyhtiöllä, tästä kohtuutoiminnoin saa tehtyä varmuuttakin elämään ja tiedoksi lukijoille, rakensin aikoinaan yli miljoonan kuution öljyvarmuusvarastot kriisitilanteeseen, jonka kestoksi silloin varauduttiin 9 kk, miten nyt, kyllä pojasta on polvi höperöitynyt 💯
Ilmoita asiaton viesti
Huoltovarmuus sana on nykyään huono vitsi. Onneksi sähköä saadaan ulkomailta, tällä hetkellä sattumavoima kyykkää ja ulkoa tulee 2000Mw teholla.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla jopa 2500MW miinuksella. Mutta sitä huoltovarmuutta varten ne siirtolinjat Viroon, Ruotsiin ja Norjaan ovat olemassa.
Jos puolustusvoimat olisivat kehittäneet tutkavalvontaansa niin, että Itä-Suomeen voisi myllyjä rakentaa, niin täällä itäisen Suomenlahden rannalla kyllä tuulisi. Jouduin tältä päivältä siirtämään sovitun venetaksikeikan kun merellä puhaltaa lounaasta 10m/s.
Toisaalta drooneja varten joutuvat nostamaan tutka- ja muut tunnistusanturit jatkossa niin korkealle, että kyllä tännekin varmaan myllyjä tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että kirjoitus nostaa vihreän siirtymän rinnalle huoltovarmuuden.
Minusta tässä kannattaa kuitenkin erottaa sähköistyminen ja koko liikennejärjestelmän vihreä siirtymä.
Huoltovarmuus ei ratkea vain sillä, millä energialla autot, junat tai laivat kulkevat. Ratkaisevaa on myös se, kuinka monta vaihtoehtoista kuljetusverkkoa Suomella on.
Helsinki ja Tukholma tarjoavat tästä kiinnostavan vertailun.
Mutta Helsingin nykyinen ratkaisu ei syntynyt eilen.
Vaihtoehtoja olisi pitänyt vertailla jo 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun vaihteessa, kun Suomi teki yhden liikennejärjestelmämme suurista strategisista valinnoista.
Vuosaari valittiin Helsingin uudeksi tavarasatamaksi. Sen ympärille rakennettiin mittava satama-, maantie-, raide- ja tunneliyhteyksien kokonaisuus.
Samaan aikaan oli pöydällä aivan toisenlainen vaihtoehto: Kymijoen ja Mäntyharjun kautta rakennettava vesitieyhteys, jolla Järvi-Suomi olisi voitu yhdistää Suomenlahteen Suomen oman alueen kautta.
Vuoden 2000 selvitysten jälkeen kanavahanke jätettiin toteuttamatta.
Valinta oli käytännössä tämä: Vuosaarta kasvatetaan tie- ja raideliikenteellä ja Järvi-Suomen kansainvälisessä vesiliikenteessä luotetaan Saimaan kanavaan.
Saimaan kanavaan luotettiin kuin vuoreen.
Vuoden 2022 jälkeen tiedämme, kuinka vahvalle huoltovarmuuspohjalle tämä ratkaisu lopulta rakennettiin.
Sen jälkeen samaa tie–raide–rannikkosatama-rakennetta vahvistettiin vuosikymmeniä.
Vuoden 2010 liikennepolitiikan uudistuksissa sisävesiliikenne jäi sivurooliin. MAL-sopimukset ohjasivat investointeja erityisesti tie- ja raideliikenteeseen.
Ja tutkimusasetelmissa tapahtui jotain vielä kiinnostavampaa.
Valtion vuoden 2014 Suomen satamien takamaatutkimuksessa sisävesikuljetukset rajattiin kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.
Vuoden 2015 Suomi–Ruotsi-liikennevertailussa huomio kohdistui niin ikään ennen kaikkea tie- ja raideliikenneverkkoon ja niiden investointeihin.
Kun yksi EU:n tunnistamista tavaraliikennemuodoista jätetään jo tutkimusasetelmien ulkopuolelle, ei ole kovin yllättävää, että myös investointipäätökset päätyvät kasvattamaan juuri tie- ja raideliikenteen kapasiteettia.
Nyt tämän kehitysketjun viimeinen vaihe näkyy Helsingissä.
Helsingin Sataman pitkän aikavälin skenaariossa kuorma-auto- ja perävaunuyksiköiden määrä kasvaa noin 600 000 yksiköstä vuonna 2019 noin 860 000 yksikköön vuonna 2040. Jos sama kasvu jatkuu vuoteen 2050, ollaan jo noin miljoonassa raskaassa rahtiyksikössä vuodessa.
Ja Helsinki rakentaa noin 300 miljoonan euron satamatunnelia palvelemaan Länsisataman liikennettä.
300 miljoonaa euroa ei siis käytetä rekkapohjaisen kuljetusjärjestelmän vähentämiseen eikä tavaravirtojen siirtämiseen EU-tavoitteisesti raiteille ja vesille.
Rekat viedään maan alle ja järjestelmän kasvuedellytykset säilytetään.
Keskustan katukuva voidaan samalla saada vihreämmäksi.
Jotkut saattaisivat kutsua tämän tyyppistä toimintaa viherpesuksi.
Tukholma teki strategisesti toisin.
Keskustan konttiliikenne siirrettiin vuonna 2020 kaupungin ulkopuolelle Stockholm Norvikiin.
Samalla Ruotsi kehitti Södertäljen kanavaa ja Mälarenin väyliä suuremmille aluksille sekä avasi Norvikin ja Västeråsin välille sisävesikonttiliikenteen.
Tavaraliikennettä ei siis vain siirretty pois keskustan näkyvistä.
Sille avattiin vaihtoehtoinen vesitie sisämaahan.
Tässä on minusta vihreän siirtymän ja huoltovarmuuden olennainen ero.
Suomessa olisi voitu rakentaa Järvi-Suomen teollisuudelle vaihtoehtoinen suora vesitieyhteys Eurooppaan.
Sen sijaan rakensimme vuosikymmenten ajan rannikkosatamiin perustuvaa mallia, jossa tavara tuodaan pitkälti rekalla tai junalla rannikolle ja vasta siellä laivaan.
Ukraina osoitti vuonna 2022 hyvin konkreettisesti, miksi vaihtoehtoiset kuljetusverkot ovat osa kansallista turvallisuutta.
Vihreä siirtymä ei ole vanhan kuljetusjärjestelmän sähköistämistä eikä rekkojen piilottamista tunneliin.
Aito liikennejärjestelmän vihreä siirtymä olisi sitä, että tie-, raide-, meri- ja sisävesiliikenne arvioidaan tasavertaisesti ja tavara siirretään yhteiskuntataloudellisesti tehokkaimpaan liikennemuotoon.
Suomessa tämä vertailu olisi pitänyt tehdä jo ennen Vuosaarta.
Nyt maksamme siitä, ettei sitä tehty.
Ilmoita asiaton viesti