Hallitsijoiden murhia, teloituksia ja outoja kuolemia

Satu Jaatinen (s. 1972) on kuninkaallisten historiaan erikoistunut, mediaakin asiantuntijana avustanut turkulainen tietokirjailija, toimittaja ja kulttuurihistorioitsija. Hänen aiempia teoksiaan ovat mm. Suomen 31 kuningatarta ja yhtä keisarinnaa 1300-luvulta 1900-luvulle esittelevä Suomen kuningattaret, Kuninkaallisessa seurassa -rojalistin käsikirja, Hovielämän ja valtaliittojen vuosisadat, Puoli valtakuntaa Kuninkaallisten puolisoiden historia ja Paremmissakin piireissä.

Jaatisen tuore kirja Kuolla kuin kuningas Murhia, teloituksia ja outoja kuolemia (Otava 2026, kansi Tommi Tukiainen, 238 s.) on ansiokas hallitsijamurhien katsaus lukuinaan Kohti kuolemaa, Pettävä terveys ja elitason tuomat vaarat, Tuomitut ja rangaistut, sekä Post mortem. Lähteistö ja viitteet ovat
tutkijan tapaan laaditut.

Arsenikki oli pitkään pelätty ja suosittu myrkky. Turvatoimena käytettiin ruoan ennalta maistajia. Liemissä mahdollisen myrkyn maku ei ollut yhtä selkeä kuin muissa ruoissa, joita suosittiin.

Hallitsijan työ on ollut tehtävä, jota piti hoitaa viimeiseen hengenvetoon asti. Aikansa hallitsijoiden elämäntavat olivat vaarallisia. Ruokavalio oli raskas, metsästettiin ja osallistuttiin turnajaisiin. Eräskin kuningas putosi täydessä haarniskassa olleen hevosensa selästä, joka joko kaatui tai talloi hänet alleen.

Turnajaiset kertoivat hallitsijoiden sotilaallisista kyvyistä. Ratkaistiinhan kuningaskuntien kohtalot usein taistelukentillä.

Kuolema saattoi myös iskeä hämärästi, väkivalloin tai ennenaikaisesti ja kruunupään hengen saattoi viedä outo ruoka-annos, räjähdys tai muu sabotaasi.

Kirjassa kerrotaan myös kuninkaallisten hautajaisten kummallisuuksista ja murhavälineiden verisestä historiasta. Oliko tikarinisku parempi kohtalo kuin hovilääkärin hoitotoimenpide? Joku hallitsijakin halusi tulla haudatuksi koiransa viereen?

Aatelisnaiset tulivat Ruotsin ja Venäjän hoveihin eri puolilta Eurooppaa nuorina, ja moni tutustui puolisoonsa vasta häissään. Osa heistä halusi valtaa, toiset rakkautta. He sietivät rakastajattaria, puolustivat omaisuuttaan ja hallitsivat valtakuntaansa lastensa puolesta. Suinkaan kaikki heistä eivät eläneet elämänsä loppuun asti onnellisina.

Pitkän eliniän saavuttaminen salli joidenkin kuninkaiden suunnitella muistomerkin sekä hautajaispäivän tapahtumat. Kuningatar Viktoria oli valmistautunut kuolemaansa sanelemalla sihteerilleen sen varalta 12 sivua ohjeita miten hautajaisten piti edetä ja miten hänet olisi puettava hautausta varten. Kuningatar Elisabetin tammesta ja lyijystä valmistettu arkkukin oli valmiina käyttöön 30 vuotta ennen kuin sitä tarvittiin.

Kirjasta on vaikea laatia kattavaa esittelyä. Se on hankittava käsiinsä ja luettava tapaus tapaukselta. Englannin mestatun kuningattaren Anna Boleyn mukaan ”Pyöveli on kuulemani mukaan taitava. Ja minulla on kapea kaula”.